MAIJU. Minä olisin niin iloinen, niin että, mutta — mutta nyt olen niin surullinen, niin että (itkee).
ANNA. No miksi?
MAIJU. No siksi, kun Anna neitikin aina vain on surullinen — ja kukapa minulle ja Pentulle nyt häät laittaa —
ANNA (hymyillen). Ole huoleti, kyllä sinulle häät pidetään ja kyllä sinua morsiameksi hankin. (Koputus kuuluu).
MAIJU. Kah, kuka kyökin ovea koputtaa? (Juoksee pois.)
Kuudes kohtaus.
Paroni, Anna, sitten Maiju.
PARONI (tulee kamaristaan). Ah, sinä olet jo vaatteissa! Mikä täällä koputti?
ANNA. Kyökkiin vain joku tahtoi. (Maiju tulee sisälle).
MAIJU. Täällä on vieras tyttö, joka tahtoo tavata Anna neitiä. Minä kysyin, mitä asiaa hänellä on, mutta hän sanoi vain: "Oi laske minut pian neiti Annan luo, laske, niin kauan kuin vielä puhumaan kykenen."