ANNA. Oi saata häntä pian tänne!
MAIJU. Hän on kovin kipeä. (Menee),
PARONI. Ihmeellistä! — mitä asiaa tuolla tytöllä lienee?
ANNA. Niin mitäpä hän tahtonee? — (Erikseen). En tiedä, mikä aavistus minua valloittaa — entä jos Kaarlo vielä eläisi! (Sanni tulee ovesta).
Seitsemäs kohtaus.
Sanni, Anna, Paroni, sitten Pastori.
SANNI (kiiruhtaa Annan luo). Tehän olette neiti Anna! Minä tunnen nuot silmät kirkkahat.
ANNA. Mistä olet sinä, kaunis kalpea tyttö? — en muista nähneeni sinua ennen.
SANNI. Olen Sanni, kalastajan tyttö Kallaveden rannalta ja tuon luutnantti Kaarlon terveiset, vaan auttakaa — (horjuu) mä lepoa tarvitsen — voimani jo riutuvat —
PARONI (taluttaa Annan kanssa Sannia noja-tuolille istumaan.) Sanni, sinä hoidit luutnantti Kaarloa, kun hän Toivalassa sairaana makasi — eikö niin? (Sannin silmät vaipuvat kiinni ja Anna juoksee viiniä tuomaan lasillisen. Palajaa kohta.)