Janne. Mutta Manta.
Manta. Tiehes nyt vain! (Janne menee ja Ahnaset astuvat sisälle).
Kuudes kohtaus.
Manta. Herra ja Rouva Ahnanen.
Rouva Ahnanen. Hyvää päivää. Onko herrasväki kotona.
Manta (kumartaa). Herrasväki meni vastikään ulos puotiloihin. He sanoivat, että, jos joku tulee, pyytäisin vieraita istumaan, he eivät kauan viivy.
Herra Ahnanen. Noh, varrotaan siis. (Manta menee. Rouva istuu sohvaan, herra nojatuoliin).
Rouva Ahnanen. Kyllä me voitamme suuret summat, jos nyt sota syttyy. Kun merikaupungista tulvailee tänne väkeä, niin vuokraamme korkeasta hinnasta huoneemme heille. Eihän tuo summa ollut suurikaan — sata markkaa vain, jonka maksoimme pikku rivin vuokraajalle väliä siitä, että saimme peruuttaa hyyrykontrahdin, ja jos nyt nuot Varovaiset vielä vuokraisivat nämä huoneensa meille, niin olisi meillä koko suuri summa saatavissa, kun Helsinkiläiset tulevat huoneitten hakuun. Säästää ja koota täytyy.
Herra Ahnanen. Itse pidämme vain kaksi huonetta; näin sodan aikana sitä asuu vaikka kuinka ahtaalla, ja oitis kun olemme saaneet nämä huoneet vuokrattua, kirjoitamme Helsinkiin ilmoituksen siitä, että meillä on huoneita ja hyvät kellarit vuokrattavana kesäksi. (Askeleita kuulun). Nyt varmaankin tulevat. (He niistävät nenänsä ja katsovat odottavasti oveen päin. Varovaiset astuvat sisälle. Heillä on suuret vaatepakat, joita he laskevat yhdet yhtäälle, toiset toisaalle).
Seitsemäs kohtaus.