Janne. Äläpäs huoli! Näethän sen, että meidän isäntämme aikoo maakauppiaaksi; minä nyt olen sitä varten jo kantanut tavaroita kotia ja vielä enemmän lähden tuomaan: sitten herra tietysti ottaa minut puukhollariksi ja sinusta tulee puukhollerska. Ahäh, eikö kelpaa? Mitäs tästä tuumit?
Manta. Sinäkö puukhollariksi? — Älä luulekaan.
Janne. Luulen maar. Osaan minä rätinkiä ja myydä osaan myöskin Koetetaanpas! Tässä on tiski (osoittaa pöytää), tähän panemme tavarat (nostaa sokeritopan ja kahvileiviskän pöydälle). Noh, ole sinä nyt röökinä ja tule ostamaan. Minä osaan niin heikkarin lailla sekä ruotsia että suomea.
Manta. Älä nyt hassuttele.
Janne. Koetappas vain!
Manta (koettaa matkia herrassäätyistä neitoa). Viins te kahve?
Janne (kohteliaasti kumartaen ja käsiään levittäen). Viins; voor te loov att vara noko meera, kom o sööp. (Jalan ääniä kuuluu).
Manta. Herrasväki tulee, joudu pois!
Janne. Mutta kuinka naimisemme käy? Näethän, että minä kelpaan vaikka puukhollariksi.
Manta. Jätetään ne tuumat toistaiseksi.