Tippa. Kylläpä sieltä kuuluu! Hohho, kuin on paljo vaatteita ylläni.
Rouva Varov. (Syleillen Tippaa). Oi olipa hauskaa, että tulit, oma Tippani. Saammehan nyt varmat tiedot kaikesta. (Tippa panee prillit nenällensä ja tarkastelee huoneessa olevia). Tuttuja vain.
Tippa (tervehtii Ahnasia). Hohho, oikein hauskaa, kun pääsen tänno taas rauhaan, vaan Jumala paratkoon! kuinka kauan rauhaa täällä kestää, sitä ei kukaan tiedä, Helsingissä on kaikki mullin mallin, suuret sotalaivastot on Viaporin edustalla ja vihollinen aivan näkyvissä. Ymmärrättehän, että vaara uhkaa ja kaikki kallistuu hirveästi, suolaa ei saa enään rahallakaan!
Herra Ahnanen. Onko mahdollista.
Rouva Varov. Mutta, Tippa kulta, tuota emme saa kenellekään pariin päivään puhua, että ennätämme ostoksemme tehdä, ennenkuin kovin kallistuu täälläkin.
Tippa. Se on tietty, se on tietty. (Toimi astuu sisälle).
Varov. Hyvää päivää, Toimi! kovin paljon uutisia. —
Toimi (kumartaen seuraa). Kyllä kai, sitä minäkin arvelen. Neiti Tippa tulee Helsingistä, siitä puhuttiin ravintolassa. Mitä Helsingistä kuuluu?
Kaikki. Sota tulee varmaan.
Ahnanen. Kaikki kallistuu.