Herra Varov. Sotalaivasto on Viaporin edustalla!
Rouva Ahnanen. Vihollinen näkyy!
Rouva Varov. Mutta älkäämme puhuko sitä muille?
Tippa. Ja pian mekin saatamme olla vaarassa.
Toimi (ottaa paperiliuskan taskustansa ia rupeaa piirustamaan muistiinpanoja). Mitä muuta tiedätte Helsingistä?
Tippa, En tiedä, mistä päästä alan kertoa, sillä kaikkihan siellä on yhtenä sekamelskana. (Manta tuo kahvi-asettimet pöydälle. Rouva Varov. kaataa kuppeihin kahvia). Pankit viedään pois, mikä Hämeenlinnaan, mikä Jyväskylään, ja räntteriat ja yliopiston kokoelmat ja kirjastot ja kaikki. (Sanomalehden toimittaja Huhu tulee. Etuhuoneen ovi on auki, ja hän seisahtuu ovelle sekä kumartaa kenenkään huomaamatta).
Rouva Varov. Ottakaatte kahvia, hyvät ystäväni! (He ottavat kaikki, paitsi Toimi). Jaa, jaa, kuka tietää, mitä tässä tulevana vuonna juo, kentiesi ohrakahvia!
Toimi (lukee katsellen paperiinsa). Sotalaivasto on Viaporin edustalla: vihollinen näkyy, sota tulee varmaan. (Neiti Tipalle). Kuulkaapas neiti, minä pyydän, että ette näistä asioista nyt mainitse kenellekään muille, jotta Huhu ei saa näitä uutisia lehteensä ennenkuin minä.
Huhu (itsekseen). Ahaa! Mutta minäpä käytänkin nämät uutiset hyväkseni! (Poistuu perä-ovesta).
Tippa (peljästyneenä Toimelle). Panetteko minut sanomalehteen? (juo pari siemausta). Älkää; älkää millään kurin. En minä tahdo kertoa mitäkään, enkä näinä sotaisina aikoina joutua sanomalehteen; sehän olisi hirveätä! Kuka tietää, mihinkä vaaraan tässä vielä joutuisin sen vuoksi! (juo taas pari siemausta). Ai, ai! poltin huulenikin tässä hädässä.