Janne. Että minä sitten olisin päässyt puukhollariksi ja saanut Mantan vaimokseni.
Kaikki (nauravat); Haha haa!
Herra Varov. Mene nyt, mene, ja vie pois nuo topat.
Janne (itsekseen). En siis puukhollariksi pääse, enkä Mantaakaan saa, näitä vain täytyy edes takaisin raahia. (Tarttuu toppaan). En minä tämmöistäkään vikureeria ennen ole tanssinut. (Menee).
Kymmenes kohtaus.
Entiset. Arthur. Sitten Manta ja Janne.
Herra Ahnanen. Että nyt ennätinkin vuokrata nämät huoneet, oikeinpa se riivatusti minua harmittaa.
Pormestari. Näette nyt, että ahneus pettää viisauden.
Alma. Olkaa huoleti, kyllä tuo vuokra-asia sovitetaan. (Kuiskaa jotakin isällensä).
Herra Varov. Todellakin! Enkä ole tietänyt mitään, (Menee Ahnasen luo). Me revimme rikki hyyrykontrahdit. Kuten jo alussa sanoin, en juuri halusta olisi antanutkaan näitä huoneita — tarvitsemme ne ehkä itse — ja sitä paitsi on ehkä muitakin — muita syitä sopuun naapurien välillä, kun tässä asiat selkenevät.