Toinen kohtaus.
Rouva Varov. Manta. Herra Varov. Alma.
Rouva Varov. (Miehellensä). Näetkös, armaani, täytyy olla viisas, minä lähetän hänen toiseen puotiin sitten taas, ettei huomata, mitä varten noin paljon ostamme. (Manta tulee kirje kädessä sisälle).
Manta. Posteljooni toi kirjeen. (Antaa kirjeen Varovaiselle ja menee jälleen).
Herra Varov. Ah, tämä on Almalle! (Nousee istualta ja huutaa toiseen huoneesen): Alma! (Alma tulee sisälle) tässä on kirje sinulle, pikku nupukkani.
Alma. Kiitoksia, isäseni! (Lukee itsekseen. Herra ja rouva Varovainen katsovat uteliaana häneen).
Herra Varov. Mistä tuo kirje on?
Alma. Se on orpanaltani, Hilma Ahoselta; hän viettää nyt kesällä häitä ja kutsuu minua morsiusneidoksi. Voi, kuinka äärettömän hauskaa! Isälle ja äidille lupaa hän sitten myöhemmin lähettää kutsumuskirjeet.
Rouva Varov. Mutta häävaatteet, ne ovat välttämättömästi ostettavat nyt, ennenkuin sota syttyy, sillä silloinhan kaikki nousee toista vertaa kalliimmaksi. Minä ostan vaalean silkkilenninkin.
Herra Varov. Mutta onhan sinulla uusi tahi hiljan ostettu.