Rouva Varov. Niin, mutta silkki ei nyt maksa enempää kuin villainen sodan aikana, ja Almalle ostamme myöskin.
Herra Varov. Ja minun täytyy ostaa hienoa, mustaa verkaa.
Alma. Koska menemme ostamaan?
Herra Varov. Jahka minä nyt ensin toimitan rahaa pankista.
Rouva Varov. Oitis mennä täytyy, jos sota ennättää syttyä, niin on jo kaikki koroitettu. Pannaan rätinkiin vain.
Herra Varov. Niin, pannaan rätinkiin. Täytyyhän sitä nyt ostaa, koska helpolla saa. On minulla vielä vähän toimitettavaa, ennenkuin menemme. (Lähtee oikealle).
Rouva Varov. Ja minulla myöskin. (Kiirehtii vasemmalle).
Kolmas kohtaus.
Alma.
Alma (Yksin. Ottaa juuri saamansa kirjeen ja rupeaa sitä lukemaan). "Alma kulta! tule, ja palkinnoksi saat Arthur Ahmasen telttapojaksi." Tuota Hilma-hupsua — voi, kuinka hän on hyvä tuo herttainen ystäväni. Häihin tulen kuin tulenkin. Kuinka kauniilta Arthur näyttäneekin luutnantin univormussa. Mutta jos tulee sota — voi sentään — sitten ei Arthur pääsekään häihin — kentiesi unhottaa minun — ja sitten — niin — sitten en milloinkaan vietä häitä — en milloinkaan, (istuu sohvalle miettiväisenä, Manta tulee sisälle, tuoden kirjettä kädessään).