Rouva. Mutta — tuntoni —
Hoikka (äkäisesti toistaen.) Mutta — tuntoni — Vaimo-väen suusta ei mutta minua miellytä; tunto ja tunto, en sitäkään viitsi kuulla näissä asioissa — vaan jutellaan nyt muista. (Laskee kuppinsa pöydälle.) Kuuleppa kultaseni, parin päivän päästä on meillä joulu-aatto, ja minä olen hankkinut sinulle hyvän joulu-lahjan, ketun-nahkaisen kapan.
Rouva (iloisesti.) Ja silkki-päällisen varmaankin!
Hoikka. Tietysti! Oikein atlaskia. Kohta tulee ompelia sinusta mittaa ottamaan, jotta sen jo jouluksi saat valmiiksi.
Rouva. Oi Hoikkaseni, kuinka sinä olet hyvä! Noh, olemmehan rikkahimpia koko kaupungissa, eihän minun sopisikkaan kulkea muussa kuin atlaski-kapassa. (Ompelia tulee sisälle.) Ah, Röökinä! Olipa hyvä, että tulitte heti. Laittakaa nyt kaikella muotoa kappani jouluksi valmiiksi!
Ompelia (ottaa muotilehden ja levittää sitä pöydälle.) Tässä on muoti-lehti. Minkä mallin mukaan minä tuon kapan nyt laitan? (Osoittaa yhtä mailia.) Tämmöisen minä laitin Maaherran rouvalle.
Rouva (vilkasee muoti-lehteen.) sepä juuri on minunkin mieleiseni. Katsoppa Hoikka! (osoittaa muoti-lehteä), tuommoinen se pitää tehtämän, semmoinen on Maaherran rouvankin.
Hoikka (pistää tupakkaa piippuun ja haukottelee.) Aivan semmoinen kuin on Maaherran rouvankin. (Lähtee kamariinsa, joka on oikealla puolella.)
Ompelia (ottaa hätäisesti mittaa nauhalla ja kumartaa sitten nöyrästi.) Kiitoksia. Kyllä minä laitan tämän valmiiksi pian. Hyvästi Rouva hyvä!
Rouva. Hyvästi! — (Ompelia menee ja Rouva huutaa hänelle vielä): Muistakaa vain, että laitatte kapan juuri semmoiseksi kuin Maaherran rouvan on. (Lähtee vasemmalle kamariinsa.)