Toinen kohtaus.
Hoikka, Rouva ja Jukka.
Hoikka (kurkistaa kamarinsa ovesta saliin, huutaen): Rouvaseni, onko ovi lukossa?
Rouva (vastaa toisesta ovesta.) Ei, vaan Hoikkaseni, lukitse se. (Jukka puikahtaa samassa sisään.)
Jukka (on vähän pöhnässä ja katselee ympärillensä.) Hohho, kuin täällä kynttilät loistavat. Näin valoisaa ei köyhällä ole jouluna edes. Kylläpä tämä on komea asunto, ja kaikki nuot taulut ja koristukset ovat viinalla kootut — hahha —
Rouva. Huh — hän on pöhnässä. Mitäpä hän täällä tekee. (Istuu ja rupeaa taas sukkaa kutomaan.)
Jukka (kumartaa.) Tackar som frågar, juon vaikka vähän lisää, jos Rouva niin suvaitsee. Kyllähän viinantehtailialla tuota makusaa viinan nestettä löytyy; senhän vuoksi tulinkin, että saisin sitä vähän joulukseni.
Hoikka. Mene tiehesi. Mitäs täällä teet!
Jukka (ei ole kuulevanaan.) Kelpo tavara tuo viina muuten, mutta vähän epä-tasaisesti se rikkautta jakaa; kun yksi rikastuu, silloin tuhansia köyhtyy.
Hoikka (kiivaasti.) Menetkö kohta tiehesi! Minä en kärsi juomareita.