Rouva. Niin, poikani, sinähän olet meidän ainoa ilomme, sinulle me kokoomme, sinun hyväksesi kaikki te'emme. (Lähtee pois, sanoen itseksensä): Kumma! olen niin levotoin, ett'ei tuo ketun-nahkainen kappakaan enään oikein saata minua miellyttää.
Viides kohtaus.
Alfred, sitten Markku.
Alfred. Lieneekö isäni jo saanut kirjeen velkojaltani, koska äitini näytti niin surulliselta? — Tuo minuun aina vähän koskee, kun vain äitini surullisena näen, mutta — täytyyhän sitä nuorena elää — oojah — elää sitä täytyy ainakin — kun rahat tulee ja menee, sehän hupaista! (Markku tulee tuoden asettimella ruokia.)
Markku. Joko saan pöytää kattaa?
Alfred. Jo kyllä (katsoo kelloansa.) Heti paikalla ovat täällä. (Kopina kuuluu.) Jo tulevat, joudu nyt. (Yli-oppilaat tulevat sisälle.)
Kuudes kohtaus.
Entiset. Onni, Olli ja Rölli.
Onni. Hyvää iltaa! Tässä nyt ollaan; (he kättelevät.) mutta kuten jo sanoin, kauan emme joudu viipymään.
Olli (katselee ympärillensä.) Täällähän sinä asut kuin prinssi.