»Erinomaisesti. Hän ilahduttaa minua aina.»
»Ja olisitko halunnut mennä naimisiin serkun kanssa?»
»Naimisiin? Herra varjelkoon! Hänhän on vielä melkein poikanen. Geert on mies, kaunis mies, mies, jonka kanssa voin esiintyä edukseni ja josta jotakin tulee maailmassa. Mitä ajatteletkaan, äiti?»
»Hyvä niin, Effi, se on minulle mieleen. Mutta onko sinulla vielä jotakin sydämelläsi?»
»Voi olla.»
»Sanohan!»
»Näetkös, äiti, se seikka, että hän on minua vanhempi, ei ollenkaan haittaa, onpa kenties aivan hyväkin: eihän hän ole vanha, hän on terve ja reipas ja sotilasmainen ja terävä. Voisinpa sanoa olevani ehdottomasti hänen puolellaan, ellei… niin, kunhan hän olisi hieman toisenlainen.»
»Kuinka niin, Effi?»
»Niin, kuinka. Et saa minulle nauraa. Vasta äskettäin satuin sen kuulemaan, tuolla pappilassa. Me puhuimme Innstettenistä, ja yhtäkkiä veti vanha Niemeyer otsansa laskoksiin, tosin kunnioituksen ja ihailun laskoksiin, ja sanoi: 'Niin, parooni! Hän on lujaluontoinen mies, mies, jolla on periaatteet'.»
»Niin onkin, Effi.»