"Jos minun tällä hetkellä pitäisi kuolla, tekisin sen halusta siitä riemusta, jonka nyt olet minulle laittanut", sanoi hän innolla. "Sinun sydämestäsi lähti minun nimeni huuliesi ylitse ja sinä olet minun! Mitä olenkin tähtesi kärsinyt, liikaa se ei ollut!"
Rakkaalla ylpeydellä, jolla nainen nojaa sen miehen rintaa vasten, jota hän rakastaa, katsoi Hermina häneen, mutta pelon tunne liittyi hänen iloonsa nähdessänsä kirkastuneen katseen hänen kummallisesti kiiltävistä silmistänsä ja kärsivän näön hänen otsallansa.
"Nyt varmaankin lähdet Reihenstein'iin, rakkaani", sanoi hän rukoillen, "siellä alat voida hyvin."
"Sinun kanssasi, lemmittyni", sanoi hän sydämellisesti. "Jättäkäämme kuitenkin Reihenstein ulommaksi, jos siihen suostut. Minun täytyy mennä takaisin etelään, toki ei enää yksin, ei enää ohdake rinnassani, vaan minua olet sinä seuraava rakkaana vaimonani ja nyt ei enää mikään pimeyden valta voi sinua minulta riistää!"
Kuinka selittämätöntä eikö hänestä ollut, kun hän ei heti antanut tämän miehen löytää tietä hänen sydämeensä, nyt kun hän vapisi hänen edessänsä, nyt huomasi hän kuinka rakas hän hänelle todella oli.
Ja kauvan sai Hermina vielä pelätä ja vavista hänen elämästänsä.
Kaksi vuotta olivat he Italiassa, kun Bodendorff taasen uskalsi koettaa kotimaan ilman-alaa.
Eron virastansa oli hän jo aikoja sitten ottanut.
Vihdoin muuttivat he Reihensteiniin, todellisella rakkaudella yhdistettyinä. Nyt Bodendorff ei enään ollut vieras eno-vainajansa taideaarteille. Italiassa oli hänen avoin sielunsa pian löytänyt oikean tolan, jonka kautta hän tiesi omaisuuttansa pitää arvossa. Ei enää kauvemmin pakoitettuna häpeällisenä seisomaan naisen edessä seisoi hän vapaasti ja Hermina katsoi häneen, kuni olisi hän ollut hänen opettajansa.
Majuritar on onnellinen Reihenstein'issä vallitsevan rauhan tähden, sillä toivolla kuitenkin että tämä rauha ilolla toivotulla tapauksella rikottaisiin. Hän näetten pian tulee — "mummuksi!"