Herää! Jo vieras löytänyt On kotomaitasi, Hän on sun runos keksinyt Ja oman kielesi; Isäisi haahmot manaavat Ja töille sua kutsuvat.
Herää ja muista vanhoa Isäisi kunniaa! Iloiten muista muinoista, Ja toivo tulevaa! Tää muisto eikö lämmitä? Tää toivo eikö elätä?
Keuhkotautinen.
Jo olen kihlattu, mun morsian On kaunis, hyvä, suloinen, Ja katsanto sen armahan On lempeä, kuin kukkanen; Hän on niin kaunis, ihana, Waikk' onkin muoto vaalea; Mun morsian on kuolo.
Hän kohta rientelee mun syliini Ja sulhoansa suutelee, Hän lepyttää sydäntäni, Sen aallot hän asettelee; Ei kuohu veri tultua Mun armaani, se ainoa; Mun morsian on kuolo.
On kylmä kultani, sen suutelo Wie veren poskiltanikin, Ja kuitenkin hänt' ootan jo Hän on minulle mieluisin: Hänen sylissä sammuvat Sydämen myrskyt, riehuvat; Mun morsian on kuolo.
Jo olen kihlattu! ja kaunis on Mun morsian, mun armaani; Sen poski kyll' on ruusuton Jo kalveat sen huuletki; Waan sulo loistaa silmistä, Ja muoto sen on lempeä; Mun morsion on kuolo.
Onkija.
Jo armas päivä kultineen Idästä koittaa, Ja voimia yön uupuneen Jo valo voittaa, Jo usma nousee järviltä, Ja peite hajoo vesiltä.
Ma työnnän veelle veneeni Sinille sysään, Ja heitän kohta riippani Selälle syvään; Nyt lasken vavan valvomaan Ja ongen heitän ottamaan.