Waan messuin välillä oli kauppiasten juhla.
Niitä oli tänne ilmaantunut Turusta, joka silloin oli milt'ei ainoa kaupunki Suomessa.
He myivät maakunnan väelle suolaa ja — koreilus-tavaraa, jonka perään naisilla siihen aikaan oli yhtä suuri ahku kuin nytkin, ehkä itse tavara lienee ollut nykyisestä erilainen. Waan löytyi silloinkin kaupaksi monenmoisia renkaita, sormuksia, priskiä, solkia ja helmiä. Waate-aineita ei suurin ostettu, kun käytiin kotona kudotuissa pukumissa. Kuitenkin osasivat naiset jo silloin koreilla ulkomaan hopeissa ja liinasissa.
Kauppiaat puoleltansa ostivat melkein ainoastaan metsännahkoja, joista tässä maassa oli suuri rikkaus, vaan jotka menivät kauppiaille mitättömiin hintoihin, ehkä niistä ulkomailla maksettiin suuret rahat.
Tässä oli nyt myytävänä saukon ja tuhkurin, näädän ja kärpän, oravan ja ketun nahkoja, myytiinpä suden ja karhun ja ilveksen nahkojakin.
Kuormia tuli ja kuormia meni Turun ja Kokemäen välillä.
Kertoisimme väärin jos sanoisimme kaikkien kauppiasten olleen Turkulaisia. Kokemäellä oli jo aikaa ollut vireä kaupan-liike, ja puhutaanpa jonkimoinen kaupunkikin siellä olleen. Warmaan sopii päättää siellä olleen kauppiaitakin asumassa, jotka omilla aluksilla kuljettivat tavaroita Kokemäen jokea myöden merelle, Ruotsiin ja ehkä aina Saksan maalle.
Mutta näin talvella ja kelin aikana tuli Turkulaisia heidän kilvallansa kauppaa tekemään ja tulipa niiden muassa joku Saksalainenkin, niinkuin useammat Turun kauppamiehistäkin lienevät olleet Saksalaisia.
He majailivat näin matkoillansa talonpoikain kodissa, vaan itse kauppansa he tekivät ulkona, laudoista kokoon lyödyissä vara-majoissa, niinkuin nykyisillä markkinoillakin tapa on.
Eräässä tuvassa, lähellä sitä paikkaa, johon kauppiaat olivat asettaneet vara-majansa, asui niinikään Saksalainen. Hän oli nyt itse kauppansa rehkinässä, vaan hänen vuoroama huoneensa ei kuitenkaan ollut asujamesta tyhjä; siinä oleskeli nuori vaimonen henki. Ellei suuri valkia olisi palanut liedellä, olisi huone ollut aivan pimeä; siihen aikaan nimittäin ei löytynyt klasi-akkunoita, vaan puu-ikkunat, joita avattiin valoa tarvittaessa.