Se tuvassa olia avasi yhden ikkunoista, mutta pakkanen ulkona ja lämmin sisällä loi semmoisen höyryn kulkemaan edes ja takaisin, ettei mitään sopinut nähdä. Hän siis puettihe talvi-vaatteihinsa, ja näemme hänen pian ulkona.
Se oli nuori, aivan nuori neito. Hänen yllänsä oli kallis flanderin verkainen haljakka, saukon nahkaisella sisustalla ja reunoilla; se oli tiveästi suljettu hänen ympärillensä kiiltävillä soljilla. Hänen kasvoissansa oli ihana nuoruuden ja terveyden muoto, ja ne saivat vielä helevämmän verevyyden ilmasta.
Neito astui keveillä askelilla kauppa-majoja kohden ja läheni yhtä niistä, jossa vanhahko saksalainen oli täydessä kaupan tohinassa miesten ja naisten kanssa, jotka hänen majaansa piirittivät.
Hän osteli metsän nahkoja rahalla taikka vaihetteli niitä sota- ja metsä-aseihin, joita hänellä oli kaikenmoisia, niinkuin joutsia, miekkoja, vasamoja y.m. Hänellä oli liion nais-koristuksia, joita pojat ostelivat tytöilleen.
Nyt hän paraikaa oli kaupassa yhden nuorukaisen kanssa, joka tarkasteli miekkoja, ja löydettyänsä niistä yhden mielestänsä kelvollisen, maksoi paikalla rahat ilman tinkailematta. Se vähän ihmestyttt kauppiasta, joka hinnan määrätessä oli pannut tinkaus-varaa.
Nuorukaisen muodosta näkyi ettei hän ollut juuri pelkkä talonpoika, ehkä hänen pukunsa oli tavallisen metsästäjän.
Nuorukainen vyöttihe mieli-hymissä uuteen miekkaan ja meni matkaansa.
Saksalainen havaitsi nyt neidon lähellänsä ja sanoi:
"Miksis lähdit, tyttäreni, kylmään ilmaan ja näiden kesyttömäin joukkoon?"
"Oliko se viimeinenkin kaupan tekiä kesytöin?" kysyi tytär lapsekkaasti.