Kevät.
Kohta lumi maamme heittää, Kohta ruoho jälleen peittää Niityt, peltoiset.
Kukkaiset ne myhäellen Päänsä nostelevat jälleen, Peittäät ketoiset.
Järvet aaltojansa nostaat, Taivaan kauneutta vastaat Kuvaellen sen.
Lähde kiirehesti juoksee Innotellen järven luokse, Siihen upoten.
Lintuiset ne avaralla Lentelevät taivahalla Tänne tullessaan.
Mikäs oiskaan syynä että Pohjolan te voitte jättää Armaan, ihanan?
Talvi varmaan etelähän Saatti teidät menemähän Kylmill' ilmoillaan.
Luonto uudellensa herää Ympärillensä hän kerää Kaiken kauneuden.
On siis Pohjolassa täällä, Meillä kauniilla keväällä Elo mieluinen.