Koska viimein vaipunen Haudan povehen, Auta sieltä herännen Iloon ijäiseen.
Lasten laulu kesän tulosta.
Kevät tuli, oi jo tuli Kevät-ilma iloineen, Tuli toki toivottumme, Tuli suvi suloineen.
Kevät tuli, läksi talvi, Läksi tuulet tuiskuineen, Poijes kulki kokonansa Kylmä talvi tapoineen.
Kevät tuli, lumi suli, Lehti puihin puhkeaa, Kaikki paikat Pohjolamme Ruohoisiksi rupeaa.
Kevät tuli sekä tuli Päivä armas paisteineen, Ilmassamme iloella Kesäkauden kukkineen.
Kevät tuli, käki tuli Kuusihimme kukkumaan. Kuku, kuku, kultarinta, Yli koko meidän maan!
Murheen lapsi.
(Herderin mutaan.)
Mustasilmä murheen impi istui Ajatellen itseksensä kerran Pyöriväisen virran penkerellä, Kuvan muodosteli miettiessä Savesta hän silloin sormillansa. "Mitä teet sä, miettiväinen neito?" Kysyy Luoja hältä tullessansa. "Kuvan tein ma savesta, voi anna Eläväinen henki sille, Luoja!" "Eläköön vaan olkoon hallussani!" Kuva kohta liikkuu, hengittävi; Mutta Murheen impi rukoileepi: "Heitä, Herra, heitä valtahani Omain sormieni valmistama!" "Mun se on, ma hengen sille annoin", Wakavasti Luoja vastaa hälle. Näin kun väittelivät keskenänsä.