Reino korjasi tulen uunissansa, asetti pölyttyneen lakki-astian pöydällensä, istui sitte kirjoittamaan ja kirjoitteli koko yön kirjeitä äitillensä ja Liisille. Joulukakkujen jäännökset olivat kajoamatta vieressänsä. Liisin lähettämät hihan reunustimet oli hän pukenut ranteillensa ja somilta ne tuntuivatkin hänen harmaan sarkanuttunsa rinnalla. Pöydän ääressä istui hän vielä kun jo tuli talvi-aurinko jäätyneille ikkunaruuduille. Vastaisella seinällä oleva peili näytti hänelle valjun, vakavan muodon.
KOTONA.
Pääsiäispyhiksi matkusti Reino kotiin. Tulopäivänsä jälkeisenä aamuna kävi hän Liisin luokse. "Miten suureksi sinä olet tullut", sanoi hän, kun tuo ihana, solakka tyttö hymyellen tuli häntä vastaan. Hän punastui, mutta ei vastannut mitään; kättänsä, jonka nuorukainen oli ottanut, koetti hän hiljaa irroittaa. Reino katsoi häntä arvelevasti; sitä ei ollut hän ennen tehnyt, tuntui sentähden kuin olisi jotakin outomaista heidän välissänsä. — Samoin oli kun hän jo kauemman ajan oli siellä ollut ja sittekin kun hän eri päivinä ja eri kerroilla sinne tuli. Kun he istuivat kahden kesken, syntyi vait'olemisen aikoja, jotka olivat heille oikein tuskalliset ja joita he huolellisesti kokivat välttää. Jotta hänellä loma-aikanansa olisi jotakin tiettyä ajanviettoa, rupesi hän opettamaan Liisille kasvitiedettä, jota hän itse ensimäisinä ylioppilasaikoinansa oli halullisesti harjoitellut. Liisi oli tottunut kaikissa olemaan hänen mielensä mukaisesti ja kun hän sitä paitsi oli hyvä-oppinen, suostui hän mielihyvällä siihen. Nytpä tehtiin useampi kerta viikossa retkeilemisiä metsään tai nurmille ja kun sitte päivällis-ajaksi vehreä kasvisäily oli kotiin tuotu kasvia ja yrttiä täynnä, tuli Reino joku hetki myöhemmin Liisin kanssa jakamaan heidän yhteistä löytöänsä.
Tämmöisissä toimissa astui hän eräänä iltapäivänä Liisin suojukseen. Tyttö seisoi ikkunan luona ja piteli kullattua linnunhäkkiä, jota hän ei ollut ennen nähnyt ja sisusteli sitä hienoilla untuvilla. Häkissä oli kanarialintu, joka räpytteli siipiänsä ja vikisten hakkasi tytön sormia. Reinon lintu oli ennen asunut samassa häkissä. "Onko minun polonen hamppuvarpuseni kuolemansa jälkeen muuttunut kultavarpuseksi?" kysyi hän iloisesti.
"Ei se hamppuvarpusten tapa ole", sanoi äiti joka tuolillansa istui kehräämässä. "Teidän ystävänne Erkki lähetti sen tänään sydänpäivänä omasta talostansa Liisille."
"Mistä talosta?"
"Ettekö sitä tiedä?"
"Mitä?"
"Että Erkki kuukauden aika sitten on isäntänä isänsä toisessa talossa Immenjärven rannalla."
"Mutta siitä ette ole minulle sanaakaan sanoneet."