Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
RANNIKON RATSASTAJA
Pohjoisfriisiläinen tarina
Kirj.
THEODOR STORM
Suom. Ester Peltonen
Suurten kertojain teoksia XIII.
WSOY, Porvoo, 1903.
Hans Theodor Woldsen Storm syntyi syyskuun 14 p:nä 1817 Husumin pienessä kauppakaupungissa Slesvig-Holsteinin länsirannalla. Isänsä, Kasimir nimeltään, oli lähtöisin rahvaasta, myllärin poika, käynyt lyseon sekä opiskellut yliopistossa ja oli sittemmin mennyt naimisiin erään husumilaisen patriisitytön Lucie Woldsenin kanssa. Ammatiltaan hän oli asianajaja ja sellaisena kuului pikku rantakaupungin vallassäätyyn. Vanhoillista väkeä ne ovat senaattorit ja kauppaherrat ja pormestarit ja muut säätyläiset tämmöisissä Pohjois-Saksan pikkukaupungeissa. Aivan kuin ruhtinassuvuilla on heilläkin historiansa, joka usein ulottuu moneen sukupolveen taaksepäin ja säilyttää muistot esi-isistä kallisarvoisena aarteena vastaisille jälkeläisille. Mutta toisakseen monenlaatuiset harrastukset liittävät tämän ylimystön varakkaisiin amattilaispiireihin, joista ylimystö vuorostaan saa terveellisiä aineksia. Jos kaupunki sitäpaitsi, kuten esim. Husum, on meren rannalla, on se alttiimpana uusille kosketuksille kuin Saksan sydämessä sijaitsevat maanviljelyskaupungit: ei enää olla niin erillään suuresta maailmasta: kaukaisista maista pohattain laivat tuovat uutta ja intressanttia yllin kyllin, moni henkinen nautinto ja pyrintö saa alituista virikettä ja yleisen varallisuuden vallitessa kehkeytyy sangen vilkas elämä. Täällä on oma viehätyksensä luonnollakin, tuolla salaperäisellä "marskilla", merenjättömaalla erikoisine ilmakehineen, joka tosin turistiin vaikuttaa yksitoikkoisesti ja alakuloisesti, mutta johon ehdottomasti viehättyy paikkakunnalle asukkaaksi asettunut vieraskin; ei hän sitä enää heitä eikä se häntä enää päästä.
Näissä oloissa kasvoi Theodor Storm ja oppi rakastamaan ympäristöään. Hän sai oivallisen kasvatuksen. Sittemmin hän, niinkuin isänsäkin, antautui lakimiehen uralle asettuen kotikaupunkiinsa asianajajaksi. Virkansa ei painanut hänen mieltänsä kovin raskaasti. Hänelle, joka jo poikana oli noussut runoratsun selkään, oli pääasiana saada tutustua ihmisiin ja maailmaan. V. 1847 hän perusti oman onnekkaan kodin kauniin ja viisaan Konstance Esmarchin kanssa. Mutta jo 3 vuotta myöhemmin kohtasi tätä kotia kova kolahdus: tanskalais-holsteinilaisen sodan päätyttyä, jolloin Slesvig joutui Tanskan vallan alaiseksi, menetti Storm virkansa. Hän läksi pois Husumista ja löysi 1853 turvapaikan Potsdamissa. Viihtyä hän ei tosin voinut mesissä suurkaupungin oloissa. Mutta ne herätykset, jotka hän runoilijana sai tämän kolmivuotisen, usein matkoilla keskeytetyn oleskelunsa kuluessa, vaikuttivat ratkaisevasti hänen olentoonsa. Sitä todistavat lähinnä seuraavien vuosien runotuotteet, jotka osottavat kadehdittavaa kehitystä vaatimattomista alkeista varmaan taiteellisuuten asti. Huolista vapaan elämän ja oman sisäisen rauhan vuoksi tämä kehitys saattoi tapahtua häiriytymättä. Ainoa surun sävel, joka silloin tällöin värähtää kuuluville hänen senaikuisissa luomissaan, on kaiho tuonne pohjoiseen maahansa, ikävä ruskeanpunertavia kankaita, aaveellisia rämeitä, meren raivoisaa kohinaa ja aaltojen huuhtomia rantatokeita. Vihdoin kun Slesvig-Holstein oli yhdistetty Preussiin (1864) pääsi Storm palaamaan Husumiin. Ilo yhtäältä, suru toisaalta. Rakastettu puolisonsa vaipui hautaan vuosi tämän jälkeen. Sekavat valtiolliset olot, jotka Preussiin yhdistämisen jälkeen vallitsivat Stormin kotimaassa, vaativat tiukemmin kuin koskaan ennen häneltä työtä ja tointa, mikä auttoi häntä kantamaan kovaa onneansa. Mutta kaipauksen sävel tuntuu vielä kauan seuraavien vuosien runoissa ja novelleissa. Surun hälvennyttyä solmi hän uuden avioliiton, jossa hän sai takaisin täysin määrin elämän onnen. V. 1880 hän luopui virastaan ja vetäytyi rauhaan pienelle maatilalleen, jonka hän Hademarsehenin seudulla Holsteinissa oli ostanut. Täällä hän heinäkuun 4 p:nä 1888 ummisti silmänsä ikuiseen uneen, ei täyttä vuotta sen jälkeen, kun hänen 70:ttä syntymäpäiväänsä oli juhlittu yleisellä osanotolla ja sydämellisillä kunnianosoituksilla.