— — Alasmennessäni tapasin eteisessä patopäällikön, joka oli tullut noutamaan ravintolahuoneeseen jäänyttä karttaansa. "Kaikki on onnellisesti ohitse", sanoi hän. "Mutta meidän koulumestarimme on kai maalannut teille kaikki asiat kauniissa valossa. Hän on noita 'valistuneita'!"
"Hän näyttää olevan järkevä mies!"
"Niin, niin; aivan varmasti. Mutta ettehän toki voi olla omia silmiänne uskomatta. Ja niinkuin jo edeltäkäsin aavistin: toisella puolella on pato murtunut."
Kohautin olkapäitäni: "Uni on huolten lääke! Hyvää yötä, herra patopäällikkö!"
"Hyvää yötä!" sanoi hän hymyillen.
— — Seuraavana aamuna ratsastin mitä kirkkaimmassa auringonvalossa
Hauke Haienin patoa myöten kaupunkiin päin.