XIII. Jos korkeammalta kannalta tarkastamme asiata, huomaamme, etteivät sankariuden ajat koskaan ole tieteellisen siveysopin aikoja. Jos hyvettä voidaan tieteellisesti selvitellä, niin tulee se itsetietoiseksi, sairastuu ja alkaa yhä enemmän rappeutua.
XIV. Sisällisessä, samoinkuin ulkonaisessakin maailmassamme on vain se, mikä on koneellista, meille selvää, mutta itse voimalähdettä, elinvoimaa, emme käsitä. Meissä oleva elinvoima asustaa kokonaan sanoin ilmaistavan ajatuspiirimme ulkopuolella. Elinvoima piilee olemuksemme hiljaisissa, salaperäisissä syvyyksissä, ja siellä on työ suoritettava, kun on jotakin *luotava*, eikä koneellisesti valmistettava. Koneellinen työ on helppoa, mutta arvotonta, luominen on suurta, käsittämätöntä. Luominen johtuu pyhästä innostuksesta ja täten luotu teos on jumalallinen lahja.
Oikean "neron tulee olla salaisuutena omalle itselleenkin;" tämän vanhan totuuden todisteita näemme kaikilla aloilla, joka päivä.
XV. Miten totta onkaan, että jokainen työ, minkä ihminen tahi kansa suorittaa *tietäen* suurta tekevänsä, ei olekaan suuri, vaan pieni.
XVI. Toistamme siis vielä uudelleen: Suuri, luova ja pysyvä on aina itselleen salaisuus; ainoastaan vähäpätöinen, hedelmätön ja katoova on selvillä omasta osallisuudestaan.
XVII. Me ja ankarimmatkin meistä pidämme aivan luonnollisena, että kaikilla ihmisillä, jotka ovat tehneet jotakin, on oikeus niin äänekkäästi kuin suinkin toitottaa työnsä etevyyttä ja kehoittaa yleisöä palkitsemaan heitä siitä. "Jokainen oma torviniekkansa", tämä on tullut niin yleiseksi säännöksi, että se melkein alkaa huolettaa. — Kehu hattuasi niin äänekkäästi kuin jaksat kiljua! — Niin, kehu ensin *totuuden* mukaan, mutta jollei siitä ole apua, niin turvaudu valheellisiin ylistyksiin — niin paljon valheellisiin, että ne täyttävät tarkoituksensa, ei niin valheellisiin, ettei kukaan niitä usko — — —
Luonto ei vaadi ketään ihmistä kehumaan työtään, toimiaan eikä — hattuteollisuuttaan, niin, luonto kieltää kaikkia ihmisiä sitä tekemästä. Koko maailmassa ei ole yhtään ihmistä eikä hattutehtailijaa, joka ei tuntisi tahi olisi tuntenut alentavansa itseään kehumalla työtään ja etevyyttään ammatissaan. Hänen sisäisin sydämensä kuiskaa hänelle: "Jätä se vihollistesi tahi ystäviesi toimeksi; antaa heidän siitä puhua!" Hän tuntee olevansa tyhmä kerskailija, joka nopein askelin etenee totuudesta valhetta kohti.
Luonnon lait ovat, minun täytyy se toistaa, ikuiset ja sen hiljaista, sydämemme syvyydessä kuiskivaa ääntä ei peloittavan rangaistuksen uhalla saa olla kuulematta. Kukaan yksityinen ihminen ei itseään vahingoittamatta voi poiketa totuudesta; yhtävähän on täten miljoonan tahi 27 miljoonan ihmisen laita. Osotettakoon minulle kansa, joka kauttaaltaan on antautunut tämmöiseen, niin että jokainen sitä tekee, ei kukaan sitä paheksu, ja minä osotan teille kansan, joka huoletonna kulkee leveätä tietä omaa turmiotaan kohden.
XVIII. Autuaat ovat nöyrät, autuaat tietämättömät. On kirjoitettu: "Sinä haluat suuria asioita? Älä himoitse niitä." Elä, missä olet, mutta — elä viisaana, toimekkaana.
Kirja sisältää otteita seuraavista Carlylen teoksista: