»Ja hänen isänsä ei halua kuulla asiasta puhuttavankaan asiain nykyisellä kannalla ollessa.»
»Sekin varsin tavallista.»
»Ja nyt tahtoisin kysyä sinulta neuvoa. Hänen kotonansa on sattunut jotakin sellaista, mikä tekee mahdottomaksi uudelleen pyytää lupaa isältä. Niinpä olemmekin nyt vaiti. Tällävälin on eräs Intiassa toimiva arkkitehti kirjoittanut mr Hewbylle tiedustellen, voisiko hän löytää nuoren apulaisen, joka olisi halukas lähtemään Bombayhin. Palkaksi hän ehdottaa 350 rupiaa kuukaudessa eli suunnilleen 35 puntaa. Hewby on maininnut asiasta minulle, ja minä olen käynyt tri Wrayn luona, joka sanoo minun suuremmitta vaaroitta voivan tottua sikäläiseen ilmanalaan. Lähdenkö siis vai enkö?»
»Sinä tarkoitat: koska siinä tarjoutuisi mahdollinen keino nuoren ladyn saavuttamiseen.»
»Niin; minä ajattelin, että voisin lähteä sinne ja ansaita hieman rahaa ja sitten tulla takaisin ja pyytää häntä omakseni. Vuoden kuluttua minulla on vapaus harjoittaa ammattiani itsenäisesti.»
»Voitko häneen luottaa?»
»Epäilemättä — elämän loppuun asti!»
»Mistä sen tiedät?»
»Mistä sen yleensäkään tietää? Hänestä olen varma.»
Knight paneutui mukavampaan asentoon ojatuolissaan. »Vaikka tunnenkin hänet täydellisesti sellaisena kuin hän elää sydämessäsi, en kumminkaan tunne häntä sellaisena kuin hän elää lihassa. Tahdon vain kysyä sinulta; perustuuko tuon Intiaan lähtemistä koskeva ajatuksesi yksinomaan siihen, että luotat hänen uskollisuuteensa?»