»Niin; mutta isäsi on paljoa vanhempi. Kun lordi Luxellian ehtii hieman edemmäksi, niin hän ei ole läheskään niin kaunis kuin meidän miehemme.»
»Kiitos sinullekin, rakkaani», virkkoi mr Swancourt.
»Kas», huudahti Elfride yhä silmäillen vaunuihin, »kuinka nuo pienokaiset tahtovat tavata minua! Toinen heistä huutaa minua tulemaan.»
»Mehän puhuimme tässä rannerenkaista. Katsohan lady Luxellianin rannerengasta», sanoi mrs Swancourt paroonittaren kohottaessa käsivarttaan tukeakseen toista lapsistaan. »Se luiskahtaa pitkin hänen käsivarttansa — se on aivan liian väljä. Minusta on vihattavaa nähdä päivän paistavan rannerenkaan ja ranteen välitse; kummastelen kovin, ettei naisten maku ole parempi.»
»Ei asia siitä johdu», puolusteli Elfride. »Hänen käsivartensa se on ohentunut, raukan. Ette voi uskoa, kuinka kovin hän on viimeksi kuluneen vuoden aikana muuttunut.»
Ajoneuvot olivat nyt toisiansa lähempänä, ja molemmat perhekunnat vaihtoivat tuttavallisempia tervehdyksiä. Sitten Luxellianit kääntyivät ja ajoivat plataanien alle. Lordi Luxellian astui alas ja tuli luo sointuisasti nauraen.
Se oli hänen viehätyskeinonsa. Nuo äänet olivat hankkineet hänelle yleisen suosion; unohdettiin, ettei hänellä ollut minkäänlaisia kykyjä. Tuttavat muistivat mr Swancourtin hänen käytöstavastansa, he muistivat Stephen Smithin hänen kasvoistansa ja lordi Luxellianin hänen naurustansa.
Mr Swancourt lausui joitakin ystävällisiä huomautuksia — muun muassa hellettä koskevia.
»Niin», virkkoi lordi Luxellian, »me ajoimme tänään erään turkkurin ikkunan ohi, ja se näky täytti meidät sellaisella tukehtumisen tunnolla, että olimme iloiset päästessämme pakoon. Kah-hah!» Hän kääntyi Elfriden puoleen. »Miss Swancourt, minä olen tuskin teitä nähnyt tai kanssanne jutellut sen jälkeen kun kirjallinen saavutuksenne teki teidät kuuluisaksi. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että sellaisissa aikeissa teitte muistiinpanoja rauhallisessa Endelstowissa; olisimmehan muuten, minä ja ystäväni, yrittäneet käyttäytyä niin mallikelpoisesti kuin suinkin!»
Elfride kävi hämilleen, punastui, nauroi, sanoi, ettei se ollut mainitsemisen arvoista j.n.e., j.n.e.