»Hivutustautiin.»
»Ei, ei, ei!» huudahti leski. »Se sana sopii moneen paikkaan. Hän kuoli siitä syystä, että te olitte hänen oma morsiamensa ja sitten osoittauduitte petolliseksi — ja se hänet surmasi. Niin, miss Swancourt», kuiskasi hän kiivaasti, »te surmasitte minun poikani!»
»Kuinka voitte olla niin väärä ja mieletön!» vastasi Elfride nousten loukkaantuneena. Mutta loukkaantuminen ei ollut hänelle luontaista, ja kun viimeaikaiset tapaukset olivat häntä kovin masentaneet, hän menetti kaikki ne puolustusvoimat, joita tuo mieliala olisi voinut hänelle suoda. »Minä en voinut mitään sille, että hän minua rakasti, mrs Jethway!»
»Sillepä juuri olisitte jotakin mahtanut, miss Elfride. Tiedättehän, kuinka asia sai alkunsa. Niin: te sanoitte pitävänne nimestä Felix enemmän kuin mistään muusta koko seurakunnassa esiintyvästä nimestä ja tiesitte sen olevan hänen nimensä ja tiesitte niiden, joille sen sanoitte, tuovan sen hänen tietoonsa.»
»Minä tiesin, että se oli hänen nimensä — tietysti tiesin; mutta varmaa on, mrs Jethway, etten ajatellut kenenkään sitä hänelle ilmoittavan.»
»Mutta te tiesitte, että he sen tekisivät.»
»En, minä en sitä tietänyt.»
»Sitäpaitsi, myöhemmin, kun olitte ratsastamassa meidän asuntomme ohi, ja pojat olivat siinä koolla, ja te halusitte nousta satulasta, ja Jim Drake ja George Upway ja kolme tai neljä muuta juoksivat pitelemään teidän ponyanne, ja Felix seisoi ujona taka-alalla — miksi viittasitte hänelle ja sanoitte haluavanne hänet sitä pitelemään?»
»Mrs Jethway, te ajattelette aivan väärin! Minä pidin hänestä enemmän kuin muista — senvuoksi minä halusin saada hänet sen tekemään. Hän oli kohtelias ja sievä — minä pidin häntä aina sellaisena — ja hän miellytti minua.»
»Miksi sitten sallitte hänen suudella itseänne?»