»Kerran suudellut — en, tuskinpa senvuoksi.»
»Entä kahdesti?»
»Asiaa tuskin voi ratkaista siten — pelkän lukumäärän nojalla. Liian monet sellaiset seikat epäilemättä kumminkin saisivat minut naista karttelemaan. Mutta eikö ole parempi rajoittaa huomio itseemme ja jättää ajattelematta, mitä olisi voinut olla?»
Niin Elfride oli sallinut ajatustensa »leikitellä väärillä otaksumilla», ja jokainen Knightin sana putosi hänen mieleensä paadenpainavana. Sitten he olivat vaiti pitkän aikaa, silmäilivät mustalle, salaperäiselle merelle ja kuuntelivat rauhattoman tuulen omituisia ääniä. Kun tuuli ei ole liian kiivas eikä kylmä, niin aaltojen nousu ja lasku vaikuttaa tyynnyttävästi kiihtyneimpäänkin mieleen. Elfride painui hitaasti vasten Knightin rintaa, ja kun viimeksimainittu sitten loi katseensa alas, hän huomasi hänen nukkuvan ja rauhallisesti hengittelevän. Knight ei halunnut häntä häiritä ja tunsi suurta nautintoa saadessaan siten tukea nuorta, lämmintä ruumista, jonka poven hengitys sai nousemaan ja laskemaan.
Knight vaipui hänkin unelmiin, vaikka olikin ihan valveilla. Oli mieluisaa huomata, kuinka neito olennaisesti häneen luotti, ja ajatella, kuinka viehättävä oli sen viattomuus, joka voi vaipua uneen niin yksinkertaiseen ja koreilemattomaan tapaan. Ennen kaikkea tuo mietteisiinsä vaipunut kokematon oppinut tunsi, millaisen suunnattoman vastuun otti kantaakseen antautumalla sellaisen luottavaisen olennon suojaajaksi ja oppaaksi. Elfriden sielun rauhallinen uni loi lepoa hänenkin mieleensä. Sitten neito huokasi ja käännähteli rauhattomasta Kohta hänen soperruksensa kävi kuuluvaksi:
»Älkää kertoko sitä hänelle — hän lakkaa minua rakastamasta… Minä en tarkoittanut mitään häväistystä — en missään tapauksessa; älkää siis kertoko Harrylle. Me olimme aikeissa mennä naimisiin — sentähden minä karkasin… Ja hän sanoo, ettei huoli suudellusta naisesta… Ja jos sanotte sen hänelle, niin hän lähtee pois, ja minä joudun kuolemaan. Olkaa armollinen, minä pyydän — oi!»
Elfride hypähti rajusti seisaalleen.
Hänen oikealta puoleltansa olivat helähtäneet laivakellon lyönnit, jotka herättivät hänet.
»Mitä se merkitsee?» huudahti hän kauhuissaan.
»Kello vain soi», vastasi Knight rauhoittaen. »Älä ole peloissasi, pikku lintu, sinä olet hyvässä turvassa. Mitä olet uneksinut?»