Tämän kotiinpaluun aikana sattui eräs seikka, jonka molemmat kauan muistivat, koska se loi mustuutta jo ennestään tummaan mielialaan. Knight ei voinut irroittaa ajatustaan siitä syytöksestä, jonka Aatami lausuu Eevalle Kadotetussa paratiisissa, ja vihdoin hän kuiski itsekseen: »'Olette pettäneet; hän sinut, sinä minut’.»
»Mitä sanot?» kysyi Elfride pelokkaasti.
»Muistui vain mieleeni jotakin.»
He olivat nyt ehtineet alanteeseen, ja kirkontorni kuvastui kalpeata taivasta vasten sen alempien osien jäädessä piiloon muutamien välillä olevien puiden taakse. Elfride, joka ei ollut saanut vastausta, silmäili tornia ja yritti keksiä jotakin vastakkaista lausumaa, jota voisi käyttää saadakseen hänet leppymään. Vähän aikaa mietittyään hän sanoi viehättävään tapaan:
»'Sinä olet ollut minun toivoni ja vahva torni minun vihamiehiäni vastaan’.»
He etenivät. Muutamia minuutteja myöhemmin näkyi tornista lentävän kolme-neljä lintua.
»Vahva torni horjuu», virkkoi Knight ihmeissään.
Tornin eräs kulma horjahti eteenpäin, kaatui ja hävisi näkyvistä.
Seurasi äänekäs ryske, ja kirkkaaseen ilmaan kohosi pölypilvi.
»Sen ovat tehneet kirkon uudistajat!» sanoi Elfride.
Samassa näkyi mr Swancourt lähestyvän heitä. Hän saapui touhukkaana, nähtävästi kovin innostuneena johonkin käsilläolevaan asiaan.