»Kunnioitettu herra. — Minä liitän tähän kirjeeseeni toisen, joka selityksiäni kaipaamatta kertoo teille hämmästyttävän tarinan. Tahdon kumminkin lisätä puolestani muutaman sanan, jotta teille käy selvemmäksi, kuinka teitä on petetty —»
Oli selvää, että näiden hylättyjen aloittelujen jälkeen oli kirjoitettu ja lähetetty neljäs kirje, jota oli pidetty kelvollisena. Pöydällä oli kaksi lakan pisaraa, ja lakkatanko oli asetettu pöydän reunalle; sen pää oli venynyt pitkäksi, mistä näkyi, että se oli sijoitettu siihen lämpimänä. Pöydän ääressä oli tuoli, jossa kirjoittaja oli istunut, imupaperissa näkyi kirjeen osoitteen jälki, ja leski rukka, joka oli noiden seikkojen aiheuttaja, lepäsi kuolleena siinä lähellä. Knight oli nähnyt riittävästi päätelläkseen, että mrs Jethway, jolla oli ollut tärkeä asia ilmoitettavana jollekin tuttavalle tai sukulaiselle, oli kirjoittanut erittäin huolellisen kirjeen ja lähtenyt itse viemään sitä postiin ja ettei hän senjälkeen ollut palannut kotiin, ennenkuin lordi Luxellian ja hän itse olivat tuoneet hänet sinne vainajana.
Koko näkymön sanomaton alakuloisuus, hänen siinä odotellessaan, vaieten ja yksinään, ei ollut nimenomaisessa ristiriidassa Knightin mielialan kanssa, vaikka hän olikin kauniin ja viehättävän neidon sulhanen ja oli vastikään ollut hänen seurassaan. Hävitetyn tornin raunioilla istuessaan hän oli tullut ajatelleeksi, että se pitkä toimettomuuden aika, johon hän oli Elfriden vuoksi joutunut, ei luultavasti ollut hyväksi hänelle, miehelle, jolla oli työ suoritettavanaan. Se voitiin nopeasti lopettaa, jos hän joudutti naimisiinmenoa.
Knigth oli omasta mielestään henkilö, joka ei ollut saavuttanut tarkoituksiaan, koska oli tavoitellut liian paljoa. Koska hän nyttemmin oli suurelta osalta luopunut aatteellisista tavoitteluistansa, hän halusi vakavasti suunnata voimansa käytännöllisempiin uomiin siten korjatakseen niitä itsehuomioivia taipumuksia, jotka eivät olleet milloinkaan tuottaneet hänelle itselleen paljoa onnea eivätkä tehneet hänen lähimmäisilleen mitään erinomaista hyvää. Se, ajatus, että hän aloittaisi uuden suuntautumisen menemällä EIfriden kanssa naimisiin, oli aikaisemmin tuntunut hänestä ylen viehättävältä, mutta tänä iltana siinä ei enää ollut entistä tenhoa. On sangen luultavaa, että Elfrideä koskevien haavelmien luhistuminen oli jossakin yhteydessä tämän vastavaikutuksen ja ajantuhlaamista koskevien vanhojen tuntojen palaamisen kanssa. Vaikka sydän olikin suuressa määrin Knightiä vallinnut, ei sen valta kumminkaan ollut niin täydellinen, että se olisi voinut helposti säilyä keskinkertaisen älyllisen virkoamisen tapahduttua.
Hänen haaveensa keskeytyivät, kun ulkoa kuului pyörien ja hevosten kavioiden ääni. Ovi aukeni, ja sisään astuivat lääkäri, lordi Luxellian ja mr Coole, ruumiintarkastaja (joka oli samana päivänä ollut Castle Boterelissa ja oli parhaillaan pakinoinut lääkärin kanssa, kun lordi Luxellian oli saapunut); heidän jäljessään tuli vielä pari hoitajatarta ja muutamia joutilaita.
Nopeasti ruumista tarkastettuaan mr Gianson selitti naisen kuolleen tukehtumiseen, jonka oli aiheuttanut hengityselimiin kohdistuva ankara puristus. Asiat järjestettiin siten, että tutkimus tulisi tapahtumaan seuraavana aamuna, ennenkuin mr Coole palaisi St. Launceen.
Pian senjälkeen kaikki elossa olevat poistuivat lesken asumuksesta, ja hän jäi kuoltuaan ihan yksin, niinkuin oli ollut yksin eläessään kaksi viimeksikulunutta vuotta.
XXXIV
Kuusitoista tuntia oli kulunut. Knight astui naisten huoneeseen palattuaan mrs Jethwayn kuolemaa koskevasta tutkimustilaisuudesta. Elfride ei ollut huoneistossa.
Mrs Swancourt tiedusteli yhtä ja toista lauluntoa ja sivuseikkoja koskevaa. Sitten hän sanoi: