»Olemme.»
Ovi oli lukossa. Knight mietti hetkisen, kaiveli sitten kuolleen naisen taskua ja löysi sieltä avaimen, joka vaivatta avasi oven. Tuli oli liedestä sammunut, mutta ikkunasta huoneeseen lankeava kuutamo kuvioi permantoa. Kuun valossa voi nähdä, että huone oli varsin sievästi sisustettu — se oli sama huone, jossa Elfride oli käynyt pari kolme iltaa aikaisemmin. He laskivat hiljaisen taakkansa vanhanaikaiseen, seinällä sijaitsevaan vuoteeseen, ja Knight alkoi etsiä lamppua tai kynttilää. Hän löysikin hyllystä kynttilän, sytytti sen ja asetti pöydälle.
Knight ja lordi Luxellian silmäilivät tutkivasti kalpeita kasvoja, ja molemmat olivat jokseenkin vakuutetut siitä, ettei mitään toivoa ollut olemassa. Heidän toimittamansa tilapäinen tarkastus ei osoittanut minkäänlaisia väkivallan merkkejä.
»Kun tiedän, missä tohtori Granson asuu», sanoi lordi Luxellian, »lienee parasta, että juoksen hänen luoksensa, ja te jäätte siksi aikaa tänne.»
Knight suostui. Lordi Luxellian lähti, ja hänen kiireisten askeltensa ääni häipyi pois. Knight tarkasteli yhä ruumista ja oli muutaman minuutin kuluttua aivan varma siitä, että nainen oli leikkausveitsen ja rohtojen saavuttamattomissa. Hänen raajansa alkoivat jo jäykistyä ja kylmetä. Knight peitti kasvonsa ja istuutui.
Minuutit kuluivat. Knight mietiskeli edelleen yön tapahtumia. Hänen katseensa suuntautui pöydälle, missä hän oli havainnut kirjoitusneuvoja hajallaan. Nyt hän näki ne selvemmin; siinä oli mustepullo, kynä, imupaperia ja kirjepaperia. Toisista erilleen oli työnnetty eräitä kirjepaperiarkkeja, joihin oli aloiteltu kirjeitä ne kumminkin keskeyttäen, ikäänkuin niiden muoto ei olisi kirjoittajaa tyydyttänyt. Musta lakkatanko ja sinetti näkyivät siinä myös olevan, ikäänkuin ei tavallista sulkemista olisi katsottu riittävän varmaksi. Kun nuo hylätyt arkit lepäsivät avoinna pöydällä, niin Knight voi paikaltansa lukea niihin kirjoitetut muutamat sanat. Eräs kirjeenalku kuului näin:
»Arvoisa herra. — Naisena, jolla oli kerran onnenansa rakas oma poika, minä pyytämällä pyydän teitä kuulemaan varoitustani —»
Toinen:
»Arvoisa herra. — Jos suvaitsette saada varoittavan sanan vieraalta, ennenkuin teidän käy mahdottomaksi peräytyä, niin kuulkaa —»
Kolmas: