»Minä käyn luonasi tänä iltana», sanoi Stephen.
»Tee se. Voithan tulla päivällisellekin kanssani, kunhan tapaamme toisemme. Voi sattua, etten jää yöksi Lontooseen; minä en tosiaankaan tiedä, mihin tästä liikun. Joka tapauksessa on ensimmäisenä tehtävänäni siirtää matkatavarani täältä Bede’s Inniin. Näkemiin asti! Minä kirjoitan, ellemme voi toisiamme tavata.»
Kello oli nyt neljännestä vailla yhdeksän. Knightin mentyä Stepheniä alkoi sitäkin enemmän ahdistaa se seikka, että kuluisi vielä hidas, pitkä päivä, ennenkuin hän pääsisi lähtemään niille tienoille, missä kenties vielä eli hellä ajatus hänen varallensa. Yhtäkkiä hänen mieleensä johtui, ettei paljoakaan haitannut, vaikka hän siirsi tuonnemmaksi sen sopimuksenteon, jonka vuoksi hän kaupungissa oleskeli.
Tuo ajatus oli tuskin ehtinyt syntyä, kun hän jo ryhtyi sitä toteuttamaan. Katsoessaan kelloansa hän havaitsi, että oli neljäkymmentä minuuttia kysymyksessäolevan junan lähtöön, joten hänelle jäi neljännestunti asemallelähdön valmisteluja varten.
Hän kirjoitti nopeasti pari kirjelippua — toinen niistä siirsi tuonnemmaksi liikeasian, toinen pyysi Knightiltä anteeksi, ettei Stephen voinut tulla illalla häntä tapaamaan — maksoi laskunsa, jätti suuremmat matkalaukkunsa tavarajunalla myöhemmin kuljetettaviksi, hyppäsi pika-ajurin rattaille ja ajoi asemalle.
Pian senjälkeen hän jo oli junanvaunussa.
Junailija viivytti hieman vihellystänsä päästääkseen viereiseen osastoon miehen, jonka Smith oli nähnyt vilahdukselta hänen viime hetkessä juostessaan poikki asemasillan.
Smith painui paikalleen ankaran hämmästyksen valtaamana. Mies muistutti Knightiä — oli merkillisesti hänen näköisensä. Oliko se mahdollista? Tänne ehtiäkseen hänen oli täytynyt tuulen nopeudella kiitää huoneistoonsa ja tuskin vaunuista astuttuaan jälleen ajaa pois. Mutta eihän se ollut mahdollista; se ei ollut hänen tapaistansa.
Alkumatkan aikana Smith mietti erinäisiä asioita, kunnes hänen päätänsä alkoi pakottaa. Eräs seikka koski hänen lähimpiä toimiansa. Hän saapui päivää aikaisemmin kuin oli vanhemmilleen lähettämässään kirjeessä ilmoittanut, ja hän oli aikaisemmin järjestänyt asian siten, että he kohtaisivat hänet Plymouthissa. Tämä suunnitelma olikin arvoisalle pariskunnalle erinomaisen mieluinen. Kerran aikaisemmin oli ollut samanlainen sopimus, jonka hän sitten oli tehnyt mitättömäksi, kun oli saapunut jo aikaisemmin. Tällä kertaa hän päätti lähteä Castle Botereliin, kuljeskella tutussa seudussa illalla ja aamulla, asioita tiedustellen, ja palata sitten Plymouthiin kohdatakseen siellä vanhempansa sopimuksen mukaisesti. Sellainen järjestys ei tulisi rikkomaan heidän hellimäänsä suunnitelmaa, mutta auttaisi toisaalta häntä itseänsä kärsimättömyydestä vapautumaan.
Chippenhamissa pysähdyttiin vähäksi aikaa ja vaihdettiin joitakin vaunuja.