»Sinä et näytä terveeltä; huomasin sen jo tänä aamuna.»
»Päätäni kivistää. Sinä olet tänään tavallista kalpeampi.»
»Minunkin päätäni on kivistänyt. Meidän pitänee odottaa tässä muutamia minuutteja.»
He astelivat edestakaisin asemasillalla, kumpikin tuntien toisen läsnäolon yhä rasittavammaksi. He saapuivat sillan päähän ja pysähtyivät, tietämättä mitä sanoa Stephenin tyhjä katse kiintyi eräiden asemamiesten puuhiin.
He olivat irroittamassa junan loppupäästä erästä mustaa ja omituisennäköistä vaunua siirtääkseen sen edessä olevan vaunun sivuraiteelle. Kun tuo oli tehty, palasivat kumppanit oman vaununsa viereen.
»Etkö tule tänne?» kysyi Knight verrattain kylmäkiskoisesti.
»Minulla on peite ja matkalaukku ja sateenvarjo mukanani; on hieman hankalaa ryhtyä nyt muuttamaan», virkkoi Stephen vastahakoisesti. »Etkö sinä voi tulla tänne?»
»Minulla on myöskin kimpsuni. Ei maksane vaivaa ruveta niitä siirtämään. Näemmehän toisemme kumminkin, eikö totta?»
»Epäilemättä.»
Kumpikin lähti omaan osastoonsa. Lähtöhetkenä eräs virkailija asemasillalla kohotti kätensä ja pysähdytti junan.