»En, en erikoisesti. Olen havainnut käytöksessäsi muutamia seikkoja, jotka ovat hieman omituisia — en mitään enempää. Arvelen, että olet liikkunut niissä seurapiireissä, joissa ammattien harjoittajat yleensä liikkuvat.»
»Entä jos otaksumme, ettei suvussani ole ketään muuta oppinutta ammattimiestä kuin minä?»
»Siitä en välitä. Minua koskee ainoastaan se, mikä sinä olet.»
»Missä luulet minun käyneen koulua — tarkoitan: millaista koulua?»
»Olet kaiketi ollut jonkin herra tohtorin akatemiassa.»
»En. Olen käynyt aluksi kyläkoulua ja myöhemmin kansakoulua.»
»Eikö muuta! Mutta mitäpä siitä, minä rakastan sinua siitä huolimatta yhtä paljon, Stephen, rakas Stephenini», virkkoi hän hellästi. »Miksi kerrotkaan minulle näistä asioista niin tehostaen? Mitä ne minulle kuuluvat?»
Stephen veti hänet lähemmäksi ja jatkoi:
»Minkä tuuletkaan isäni olevan — mitä luulet hänen tekevän, tarkoitan?»
»Hän luultavasti harjoittaa jotakin ammattia.»