— Mutta kyllä tämä on hullua! huudahti Izz kärsimätönnä. Ei hän tietysti ota meistä ketään, ei Tessiäkään — herrasmiehen poika, josta tulee suuri tilanomistaja! Hyvä jos pyytää karjapiiakseen sillä ja sillä palkalla!
Huokailemaan rupesivat tytöt, enimmän huokaisi muutoin hilpeäluontoinen
Marian. Huokaisi myöskin joku läheisellä vuoteella. Kyyneleitä tulvahti
Retty Priddlen silmiin, kauniin punatukkaisen tytön, joka oli
Paridellein aikoinaan niin mahtavan suvun viimeinen jälkeläinen.
He odottivat äänettöminä vielä vähän aikaa, kasvot yhä toisissaan kiinni, niin että hiusten väri sulautui yhteen. Mutta heidän tuumistaan tietämätön mr Clare oli mennyt sisään, eivätkä he enää häntä nähneet, ja kun varjot alkoivat käydä tummemmiksi, niin he hiipivät vuoteillensa. Muutaman minuutin kuluttua tytöt kuulivat hänen kohoavan tikapuita myöten huoneeseensa. Marian alkoi kohta kuorsata, mutta Izz virui kauan valveilla. Retty Priddle itki, kunnes nukkui.
Syvempitunteinen Tess oli vielä kauan senkin jälkeen valveilla. Tämä keskustelu oli toinen katkera kalkki, joka hänen tänä päivänä oli ollut tyhjennettävä. Mutta ei hän tuntenut olevansa mustasukkainen toisille, hän tiesi Angelin hänet etusijaan asettavan. Hän oli hienompi, paremman kasvatuksen saanut ja vaikkapa oli nuorin, Rettyä lukuunottamatta, olihan toisia kehittyneempi. Helposti hän saattaisi hänen sydämensä vallottaa, ei näistä kumppaneista olisi haittaa.
Mutta kysymys oli siitä, oliko hänellä oikeutta siihen. Tuiki vähän heillä kellään oli toiveita, mutta jollakulla oli tai oli ollut tilaisuus herättää hänessä hetkellistä mieltymystä ja saada osakseen huomiota hänen täällä oleskellessaan. Tämmöiset mieltymykset saattoivat johtaa avioliittoon. Hän oli kuullut mrs Crickiltä, että Clare oli eräänä päivänä leikillään kysynyt, mitä hyötyä siitä olisi, että hän menisi naimisiin jonkun hienon neidin kanssa, joka ei osaa karjaa hoitaa eikä muita talousaskareita toimittaa. Talonpoikaistyttö hänelle vain sopisi. Mutta puhuipa mr Clare totta tai leikkiä, miksikä hän, kun kerran oli päättänyt olla antamatta tämän perästä sydäntään kenellekään miehelle, kääntäisi Claren huomiota pois toisista naisista voidakseen itse päilyä hänen silmissään sen lyhyen ajan, minkä hän viipyi Talbothaysissa?
22.
He tulivat haukotellen meijeriin seuraavana aamuna, mutta maidon kuoriminen ja lypsy kävi entiseen tapaansa, ja tytöt kokoontuivat keittiöön aamiaiselle.
Meijerinhoitaja käveli levotonna edestakaisin; hän oli saanut kirjeen, jossa joku ostaja valitti voin maistuvan hieman oudolta.
— Ja niin se maistuukin, hän sanoi pitäen vasemmassa kädessään puulusikkaa, jossa oli voikokkare. Maistakaapa itse.
Joukko tyttöjä ja miehiä kokoontui hänen ympärilleen, mr Clare maistoi,
Tess maistoi, samoin tekivät toisetkin, ja viimeisenä maistoi mrs
Crick, tullen valmiiksi laitetun aamiaispöydän luota. Oli tosiaankin
siinä outo maku.