— Elää.
Angelin kasvot kävivät tuskallisen synkiksi.
— Onko hän Englannissa?
— On.
Clare astui horjuen muutamia askelia.
— Tällainen on nyt asemani, hän sanoi äkkiä. Ajattelin — kuka tahansa olisi samaa ajatellut — että kun en pyrikkään saamaan vaimoa, jolla olisi yhteiskunnallisesti huomattava asema ja joka olisi varakas ja hienon maailman oloihin perehtynyt, niin totta kai silloin saan omakseni viattoman, rusoposkisen maalaistytön. Mutta — enhän minä ole mikään sinun nuhtelijasi enkä yritäkkään nuhdella.
Tess käsitti hänen ajatuksensa niin selvästi, ettei hänen tarvinnut jatkaa. Sepä se olikin kamalinta; hän näki, että kaikki Angelin toiveet olivat pettäneet.
— Angel — en olisi taipunut menemään kanssasi naimisiin, jollen olisi tiennyt, että sinulla oli viimeisessä tiukassa yksi pelastustie, vaikka toivoinkin, ettet sinä koskaan — —
Hänen äänensä tukkeutui.
— Pelastustie?