Nämä sanat näyttivät saattavan hänet ylen hämilleen.
— Mitä? Rakastat toista miestä? Mutta jätätkö sinä kokonaan huomioon ottamatta sen, mikä on siveellisesti oikein ja kohtuullista?
— Ei, ei, ei — älä niin puhu!
— Mutta kenties se on vain hetken hurmausta, kenties tunteesi tuohon mieheen haihtuvat tuota pikaa…
— Ei, ei.
— Miksei? Kuinka sinä sen tiedät?
— En voi sanoa.
— Kautta kunniani, sinun täytyy sanoa!
— No, olkoon menneeksi … olen mennyt hänen kanssansa naimisiin.
— Oo! D'Urberville huudahti ja pysähtyi kuin ukkosen iskemänä häneen tuijottaen.