»Miellyttävä mies», vastasi konsulitar viattomasti.
»Minä olen aivan samaa mieltä!» Sitten kääntyi konsuli nopeasti ja leikillisen kohteliaasti Tonyn puoleen kuin kysyäkseen tämänkin mielipidettä. Tony oli vaiti, hän katsoi vain ankarasti ulos.
»Minusta hän saisi luopua voimasanoistaan», jatkoi konsulitar hiukan huolestuneesti. »Ellen ymmärtänyt väärin, puhui hän sakramentista ja muusta tavalla, joka…»
»Ei se tee mitään, äiti, ei hän tarkoita sillä mitään pahaa…»
»Ja sitten hän on käytökseltään hiukan liian huoleton, eikö ole, Tom?»
»No, hyvä Jumala, se on eteläsaksalaista!» sanoi konsuli, puhalsi hitaasti savun luotaan, hymyili äidilleen ja katsoi salaa Tonya. Konsulitar ei huomannut sitä lainkaan.
»Tulethan sinä tänään Gerdan kanssa päivälliselle, Tom? Tehkää niin hyvin.»
»Mielellämme, äiti, mitä suurimmalla ilolla. Totta puhuakseni minä kiinnitän paljon toiveita kotivieraaseemme. Etkö sinäkin? Tämä on kerrankin toista kuin nuo iänikuiset pappismiehet…»
»Kukin laatunsa mukaan, Tom.»
»Tietysti! Nyt minä menen… Mutta kuulkaahan!» sanoi hän ovenripaan
taittuessaan. »Sinä olet tehnyt häneen valtavan vaikutuksen, Tony.
Ehdottomasti! Tiedätkö, miksi hän kutsui sinua alhaalla lähtiessään?
'Herttaiseksi eläväksi!' — nämä ovat hänen omat sanansa…»