»Täydellisesti.»
»Painajainen?»
»Miksikä ei.»
»Maailman viheliäisin hullutus?»
»Jo riittää, jo riittää!» —
* * * * *
— Ja konsuli Hagenström ilmestyi Mengstrassen taloon, ilmestyi herra Goschin seurassa, joka kumaraisena, jesuiittahattu kädessään, petollisesti ympärilleen vilkuen astui konsulin perästä maisemahuoneeseen sisäkön ohi, joka oli vienyt sisään heidän käyntikorttinsa ja nyt piteli avoinna lasiovea…
Hermann Hagenström oli maataviistävine, paksuine, raskaine, auki olevine turkkeineen ja vihreänkeltaisine, kuituisine, hyvästä englantilaisesta kankaasta valmistettuine pukuineen suurkaupunkilaismallinen henkilö, vaikuttava pörssityyppi. Hän oli niin harvinaisen lihava, että paitsi hänen leukaansa oli koko kasvojen alaosa kaksinkertainen, jota seikkaa ei edes lyhyeksileikattu, vaalea täysiparta pystynyt peittämään; saattoipa melkein nähdä päänahan vetäytyvän varjoisiin poimuihin otsan ja kulmakarvojen tehdessä määrätyitä liikkeitä. Hänen nenänsä riippui litteämpänä kuin koskaan ylähuulen päällä, ja hän hengitti vaivalloisesti viiksiensä sisään; mutta silloin tällöin täytyi suun tulla avuksi, jolloin se aukeni tuottoisaan siemaisuun. Siihen yhtyi lisäksi hiljainen maiskahdus, joka syntyi kielen irtaantumisesta kitalaesta.
Rouva Permaneder punastui kuullessaan tuon tutun äänen. Hänen mielessään vilahti muisto sitruunasämpylöistä ja hanhenmaksaviipaleista, ja se oli hetkeksi horjuttaa hänen ryhtinsä arvokkuutta… Surumyssy sileästi jakaukselle kammatulla päälaella, oivallisesti sopiva musta puku yllään, jota volangit ympäröivät vyötäisille asti, istui hän käsivarret rinnalla, olkapäät hieman koholla sohvalla, lausuen vielä herrojen sisäänastuessa jonkun välinpitämättömän ja tyynen huomautuksen veljelleen senaattorille, joka ei olisi voinut jättää häntä tällä hetkellä pulaan… Hän istui vielä silloinkin, kun senaattori, joka oli astunut vieraita vastaan lattian puoliväliin, vaihtoi sydämellisen tervehdyksen kaupanvälittäjä Goschin kanssa ja tervehti konsulia asianmukaisen kohteliaasti. Vasta sen jälkeen nousi hänkin paikaltaan, kumarsi arvokkaasti molemmille yhteisesti ja uudisti sitten kiirehtimättä sanoin ja liikkein veljensä kohteliaan istuutumiskehoituksen. Hän piti muuten järkkymättömän välinpitämättömästi silmänsä melkein kokonaan suljettuina.
Istuutuessaan ja seuraavien minuuttien aikana puhuivat vuoroin konsuli ja kaupanvälittäjä. Herra Gosch pyyteli vastenmielisen teeskennellyllä nöyryydellä, jonka takaa väijyi selvästi havaittava kavaluus, suomaan hyväntahtoisesti anteeksi heidän tuottamansa häiriön; mutta herra konsuli Hagenström halusi saada tehdä kierroksen talossa, koska hän tuumi ostoa… Ja konsuli uudisti saman toisin sanoin äänellä, joka taas palautti rouva Permanederin mieleen sitruunasämpylät. Niin oli asia, selitti hän, hänessä oli syntynyt sellainen ajatus, joka sitten pian oli muuttunut toivomukseksi jonka hän toivoi voivansa toteuttaa itsensä, omaistensa iloksi, edellyttäen, ettei herra Gosch aikonut hyötyä liian paljon välityksestään, hah-hah!… eikä hän epäillyt asian järjestymistä kaikinpuoliseksi tyytyväisyydeksi.