Breitestrassella, raatihuoneen edustalla, joka kohoaa harmaata taivasta kohti lasituskivisine julkisivuineen, torneineen, esiintyöntyvien pilarien alaisine porraskäytävineen ja suippoine holvikaarineen, joiden välitse näkyy tori suihkukaivoineen… tämän vanhan raatihuoneen edustalla on tungoksenaan väkeä kello yhden aikaan päivällä. Ihmiset seisovat liikahtamatta likaisessa sohjuisessa lumessa, joka läiskii heidän jalkojensa alla, katselevat toisiaan, katsovat sitten taas eteensä kaulojaan kuroitellen. Sillä tuolla, pääoven takana, raatihuoneen salissa, jossa on neljätoista kaareen asetettua nojatuolia, odottaa yhä senaatin ja porvariston jäsenistä toimeenpantu vaalilautakunta vaalikamarien ehdotuksia…
Asia on pitkittynyt. Kamarien neuvottelut eivät näy johtavan mihinkään tulokseen, siellä otellaan tuimasti, ja tähän asti ei ole ehdotettu vain yhtä henkilöä, sillä pormestari julistaisi hänet heti valituksi… Ihmeellistä. Huhuja tunkee pääoven kautta, kadulla seisojien keskeen, kenenkään tietämättä miten, ja leviää sitten edelleen. Ilmoittaako sisältä herra Kaspersen, vanhempi raatihuoneen vahtimestari, joka ei koskaan salli kutsuttavan itseään muuksi kuin »valtionvirkamieheksi», tietonsa hampaiden välistä, toisesta suupielestä, poispäin katsoen! Nyt kuullaan, että ehdotukset ovat joutuneet istuntosaliin ja että kullakin vaalipiirillä on oma ehdokkaansa: Hagenström, Buddenbrook ja Kistenmaker! Jumala suokoon, että nyt ainakin yleiset vaalit antaisivat salaisen lippu-äänestyksen kautta ehdottoman ääntenenemmistön! Ne, joilla ei ole lämpimiä päällyskenkiä, rupeavat nostelemaan ja tömistelemään jalkojaan, joita palelee märässä.
Odottajien joukossa on kansaa kaikista kansanluokista. Siellä näkyy avokaulaisia, tatuoituja merimiehiä kädet avaroissa, matalalla olevissa housuntaskuissa, viljankantajia mustine kiiltolankaisine puseroineen, polvihousuineen ja vilpittömine ilmeineen, kuorman-ajajia, jotka istuvat viljasäkkiensä päällä, piiska kädessä, huivipäisiä palvelustyttöjä esiliinoineen ja paksuine raitaisine hameineen, pieni valkoinen myssy takaraivolla ja suuri koppa paljaalla käsivarrella; tuossa seisoo myös kala- ja vihannes-akkoja olkihattu päässä ja pari sievää puutarhatyttöä hollantilaisille päähineineen, lyhyine hameineen ja pitkine, leveine, valkoisine hihoineen, jotka pursuavat esiin kirjavista liiveistä… Ja lopuksi porvareita, pikkukauppiaita, jotka ovat tulleet ulos puodeistaan lakittomin päin, vaihtamaan mielipiteitään, nuoria, siististipuettuja kauppiaan-alkuja, jotka suorittavat isänsä tai jonkun tämän ystävän konttorissa kolmi- tai nelivuotista oppiaikaansa, koulupoikia reppuineen ja kirjoineen…
Parin tupakkamälliä pureksivan työmiehen takana, joilla on sankka laivurinparta, seisoo nuori säätyläisnainen, joka kääntelee kiihkeästi päätään voidakseen kurkistaa noiden tukevien hartioiden välistä raatihuoneelle. Naisella on yllään pitkä, ruskealla turkiksella reunustettu iltavaippa, jota hän pitelee kiinni sisältäpäin molemmilla käsillään, ja hänen kasvojaan peittää tiheä ruskea harso. Hän liikuttelee lakkaamatta päällyskenkien peittämiä jalkojaan…
»Hitto vie, ei se Kurz päässyt nytkään», sanoi toinen miehistä.
»Ei, vaan ei sinun tarvitse kertoa sitä minulle, senkin hölmö. Nyt äänestetään Hagenströmin, Kistenmakerin ja Buddenbrookin välillä.»
»Niin, ja nyt nähdään kuka noista kolmesta tulee.»
»Nyt se nähdään!»
»Kuule. Minä luulen, että ne valitsevat Hagenströmin.»
»Tomppeli… Mitäs sinä tiedät.»