— Carsten, sinäkö se olet? Sano, että se olet sinä.
— Rakas Aada, oletko minun? Miksi minua niin pelkäät?
— Enhän minä.
— Pelkäätpä, Aada, miksi et minua suutele? Miksi et halaa minua kaulasta, kuten muutoin?
Aada katsoi häneen, ja rakkaus häneen valtasi hänet. Hän kietoi käsivartensa Carstenin kaulaan ja suuteli häntä väristen ja tunsi että Carsten, heidän suudellessa toisiaan, veti hänet luokseen.
XXII.
Aada ja Carsten olivat ennen häitä päättäneet viettää muutaman viikon kuherruskuukauttaan Olle-virran rannoilla. He eivät katuneet tätä päätöstä; sillä näytti tulevan kaunis kesä.
Eräänä päivänpaisteisena selkeätaivaisena aamuna he heittivät jäähyväiset. Ensin Sakarias Wilde kyyditsi heitä muutaman peninkulman. Heidän oli määrä käydä tervehtimässä perintötalollista Öjvind Galtea, niin sanottua Galten Jarlia. Hänet oli kutsuttu häihin, mutta hän oli kieltäytynyt kiittäen:
— Veljeni kuoli äsken. Mutta jos sinä, Sakarias Wilde, tai nuori pari, tai kernaimmiten te kaikki kolme tulette minun mailleni, niin tiedän varmasti, että ette kulje taloni ohi.
Muutama päivä myöhemmin saattoi Sakarias Wilde vastata: