"Mitäs se nyt auttaa. Ihmiset eivät ota huomioon sellaista, kun he arvostelevat häntä. He näkevät aina ja ainoastaan vain alastomat tosiseikat. Ja alastomat tosiseikat ovat tässä asiassa pahat. Ja minä tulin niinollen sinua varoittamaan. Sinun pitää muistaa hyvää nimeäsi ja mainettasi. Jos se juttu Torasta leviää, niin on hän koko kaupungin mielestä prostitueerattu. Ja ymmärräthän, ettei minun kihlaukseni saa tulla sekoitetuksi siihen asiaan."
Gunvor lähestyi hiukan Einaria ja otti häntä kädestä:
"Minä sanon sinulle erään asian, Einar. Sinä annat minun olla Toran kanssa rauhassa! Sinä et tule enää puhelemaan sellaista hänestä. Minä en siedä sinua kuulla, rakas Einar. Sen nimessä, mitä sinä tunnet minua kohtaan ja minä sinua kohtaan, — anna minun olla Toran kanssa rauhassa!" Einar Henning vastasi kipakasti: "Mikäli näen, olet naiivi, kultaseni… se sinun tulee huomata ja se heittää. Minä sanon sinulle erään toden: joko täytyy olla hyvässä seurassa tai hyvän seuran ulkopuolella. Jos sinä tahdot olla, niin saat ottaa sen huomioon, mitä silloin tällöin olen vihjannut… viimeksi tänään."
"Minä tuskin luulen ottavani huomioon sitä, mitä tahdot, Einar. Voit kuulla sen jo ajoissa, niin ei katumista. Minä teen, mitä näen oikeaksi." Ja hän jatkoi lujemmin:
"Sinä olet tuhma, kun olet sellainen minulle! Niin, sinä olet tuhma! Sinä laahaat kaiken sen hyvän, mitä tunnen sinua kohtaan, kaikellaiseen matalaan, ellen sanoisi pahempaa. Sinä kerrot siinä, prameilet, Toraa häpäiseviä juonia, ja sinä melkein halkeat hyvistä elinohjeistasi… Niin, katso vain minua! Minä olen saanut kylläni sinusta tänä iltana. Jos sitä menoa jatkat, niin pelkäänpä, miten meidän välimme vielä käykään. Minä olen saanut sinusta kylläni tänä iltana. Saat mennä, jos tahdot… Mene vaan."
Einar tuli lähemmäksi häntä. "Oh, miten sinä olet kaunis, kun loistat noin vihasta…"
"Tässä ei ole siitä kysymys", huudahti Gunvor. "Meidän täytyy oppia tuntemaan hiukan toisiamme, Einar. Usein minusta tuntuu, etten minä ymmärrä sinua ollenkaan."
Mutta Einar ei tahtonut selitystä lainkaan, siltä näytti. Hänelle tuli yhtäkkiä toiset ajatukset. Hän näytti unohtaneen kaiken muun paitsi sen, että Gunvor oli tässä ja että hän halusi hänen hyväilyjään. Hän tiesi ennestään, että Gunvorin hänen suudelmansa tekee heikoksi ja katseensa syvälle hänen silmiinsä. Ja hän tahtoi tehdä hänet heikoksi, vaikka Gunvor taisteli vastaan. Viimein tuli Einar karkeaksi:
"Mitä juonta se on? Enkö minä saa suudella sinua? Enkö minä ole sinun sulhasesi?"
Gunvor ei vieläkään tahtonut. Hän seisoi siinä hengästyneenä.