Röst oli saanut tämän harvinaisen kalun lahjaksi muutamalta laivurilta Edinburgista. Se seisoi pesukaapin päällä, kahden Jaappanista tuodun näkinkengän välissä, eikä kukaan saanut lupaa sitä siitä siirtää. Muutamana päivänä kun kapteeni Dührendahl tammea pelatessaan käski vaimon ottamaan ylleen puhtaan paidan, oli Tolderen vähällä puristaa kapteenin hienoa kämmentä.
Mutta kun ihmiset kävivät ja tirkistelivät ylös taivasta kohden ja tähystelivät oliko tuleva pilvistä vai selkeätä ilmaa, niin kysyttiin usein Tolderenilta:
"No, Röst, kumpi menee? — Mies vai ämmä?"
"Ne ovat molemmat ovessa."
"Aja mies sisään ja ämmä ulos!"
"Kunpa mies vain menisi; en minä vaan häntä estele!" tai:
"Ohoh, enpä usko, että tästä tulee säätä naisväelle."
Mutta tämä oli pelkkää viisastelua, sillä niin kauvan kuin ne seisoivat siinä molemmin, ei voinut mitään sanoa. Mutta jos vaimo hiipi kokonaan sisälle, ja jos mies kokonaan oli ulkona hattuineen ja sateenvarjoineen, niin saattoi helposti tulla sekä myrskytuulia että maanjäristyksiä, ja Röst käveli vain odotellen myrskynmerkkiä nostettavaksi, eikä kauvaa viipynytkään ennenkuin hän sen huomasi: lipputangossa suurta, tyhjän tervatynnyrin, joka taivasta vastaan näytti nyrkin kokoiselta.
* * * * *
Muutamana pilvisenä iltapuolena Lokakuussa painoi kuin epätoivo koko kylää; sillä nyt riippui tynnyri tuolla. Se ei tottatosiaan ollut kaunis nähdä, ja uusi telegrafisti, lihava Meier Kristianiasta, kerrassaan ällistyi, kun hän sen huomasi; — ja sitte huusi hän neiti Pelanderille: