Mutta jolleivät nämä tätä ottaneetkaan kuuleviin korviinsa, niin saivat monet sitä tuta; sillä seuraavana päivänä ei saatu viinaa. Ihmiset saivat huvitella ilman sitä.

Mutta viina on sentään elämän vettä, ja kun heillä ei ollut sitä, joutui kaikki kuin seisaukseen; rasva oli poissa.

Jokainen kävi tietänsä mutisten, ja vähät oli apua siitä, että hienot ihmiset tulivat ulos ja hymyillen sanoivat, tänäänhän käy kaikki siivosti…

Aleksander, liikanimeltä suuri, ja Otto Mac Donald sekä Peter Nasken tulivat näkyviin iltapuolella, ja kun he näkivät, miten asiat olivat, täytti heidät kaikki kolme — suru. Mutta kun kapteeni Dührendahl tapasi heidät, nyökkäsi hän heille iloisesti hymyillen ja kysäisi Aleksanderilta, eikö hän pitäisi puhetta prinssille. Aleksander vaan rypisti otsaansa; mutta Otto vastasi sentään nauraen: Hän ei ainakaan pitäisi puhetta prinssille, eipä itse juhlapäivänäkään, käyköön prinssi kuinka monesti tahansa. Sillä mitä hyötyä oli juhlapäivästä, jolleivät he saaneet viinaa? Eiväthän he saaneet tippaakaan! Heidän piti tyytyä moiseen roskaan kuin tynnyriolueen ja lähdeveteen.

Niinpä tapahtui, että hieno kapteeni Dührendahl otti kirjan lakkaristaan ja raapusti siihen jotakin. Lehden repäisi hän irti, ja antoi sen Aleksanderille. Ja sitte läksivät kaikki kolme joutuisasti matkoihinsa, ja kapteeni katseli hymyillen heidän jälkeensä…

Ei kukaan voinut ymmärtää, miten se oli mahdollista, että Aleksander ja nuo kaksi muuta hetken perästä tulivat tallustaen Fagerlantiin, kullakin viinapullo kainalossa ja silmät kuin voitonriemusta hohtavina. Mutta niin he vaan tulivat kiersivät koko Fagerlannin ylös "Kransenille" saakka, missä Peter Nasken piti puheen kuningattarelle, toivottaen hänelle vielä monta prinsessaa (senkin mato! hän oli aina niin perso naisille).

Mutta alas tullessaan tapasivat he Simon Skeienin, jonka nenän alle he pistivät pullonsa ja kysyivät, luuliko hän niissä olevan lähdevettä? Simon koetti vaan päästä tieltä pois. "Minä en tahdo moisten kanssa olla tekemisissä!"

Eipä niinkään, se olikin parasta hänelle. Tänään olivat he vapaita ihmisiä kaikki kolme!

Myöhemmin illalla, kun, tähdet loistivat, istuivat he rannalla laivanomistaja Örnin telakassa, joivat pullonsa tyhjiksi ja ottivat kevättä vastaan.

Jakob Sjursen.