Katumus ja rukous meille tuottakohon
Karitsan valkean vaatteen sekä kultakruunun ihanan
Kautta Herran katkeran kuoleman.
23 p:nä Lokakuuta.
Täällä ei pidetä mitään sanomia, ainoastaan kolmea hengellistä lehteä, "Sinapinsiementä," "Pientä kokoojaa" ja "Lähetysystävää". Maailma heidän itseänsä ulkopuolella heillä ei ole. Vaikka yksi osa maailmaa hukkuisi mereen, ei siitä täällä saisi tietoa, jollei näet "Sinapinsiemen" mainitsisi sitä rangaistuksena kansoille maan päällä.
Päivän tapahtumana nykyään on, että Tommes Hansen Dale on saanut suuren ankeriaisen apajassaan — oikean käärmeen, kolmea kyynärää pitkän. Eilen menin minä yhdessä Aanen Hanengerin ja kahden muun kanssa Dalen luo nähdäkseni tämän eriskummallisen kalan. Se elikin vielä, ylettyi äärettömässä koukerossa yli lattian, ja Tommes valmisti vasua missä sitä piti kannettaman.
Puolta tuntia myöhemmin astuimme me kotia pitkin rantaa. Silloin kulki sieltä kaukaa sivuitse höyryalus. Savu jäi sen jälkeen ikäänkuin jonkinlaisena juopana. Minä kysäisin: "Kun te asustatte täällä vuoden umpeen, eikö teitä usein valtaa halu päästä ulos? Vallankin, kun te näette tuollaisen höyryaluksen punaisine valkeineen tästä kulkevan ohitse?"
He katselivat toisiansa, ikäänkuin he olisivat tahtoneet kysyä, mitä lajia tämä nyt oli. Ja sitte tuli hitaasti ja hyvin harkitusti: "Ei, eivätpä sitä voineet juuri sanoa".
* * * * *
"Aikakauden miehiä" ei täällä tunneta.
Ja minkä tähden niitä oikeastaan tunnettaisiin? — Vaikkapa tuolla ulkona tapahtuukin yhtä ja toista, niin eiväthän listeriläisen talonpojan elämänehdot siltä muutu. Hänen synkkä työpäivänsä ei siltä tule valoisammaksi. Hän on elänyt niin kauvan elämäänsä varten kurjuutta kärsien, ettei hän siltä enää mitään odota.
Eilen näin minä Henrik Ibsenin itsensä täällä. Hän istui teetä juoden, ritarimerkki rinnassaan, ja näytti aivan yhtä lempeältä kuin olisi hän ollut optimisti. Minä kysyin Aanenilta, kuka mies oli, tuo tuolla! Sitä hän ei niin tarkoin tiennyt, mutta sanoi luulevansa, että se oli joku Suurkäräjäin miehiä.