"Jim, Kate, minä en voi herätä huomenaamulla kertomatta teille jotain, josta teillä ei ole aavistustakaan. Minun täytyy puhua siitä jollekulle nyt kun kaikki näyttää käyvän hyvin ja Beulah voi toivoa tulevansa autetuksi; ja kenelle muulle sen sanoisin kuin teille, jotka olette olleet mulle kaikki kaikessa. Minä rakastan Beulah Sandsia vakavasti, syvästi, koko olennollani. Minä jumaloin häntä, kuuletteko te, ja huomenna, huomenna — jos tämä yritys saa sen käänteen, jonka sen on pakosta saaminen, ja minä voin jättää hänelle 1,500,000 dollaria ja lähettää hänet kotiin isänsä luo, silloin, niin silloin olen tunnustava hänelle rakkauteni, ja, Jim, Kate, jos hän tahtoo tulla vaimokseni, niin hyvästi jääköön tämä helvetillinen dollarinpyynti, hyvästi myöskin kurjuus, jossa olen elänyt nämät kolme kuukautta, ja sitten kotiin, kotiin Virginiaan, johon Beulah ja minä rakennamme pesämme." Hän vaipui tuolille istumaan ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Bob, Bob raukka, vahva kuin leijona vastoinkäymisissä, herkkä-tunteinen kuin nainen, silloin kun voitto näytti olevan saavutettavissa.
Seuraavana päivänä alkoivat sokerimarkkinat heti suuremmoisesti: "25,000 osaketta 140-152." Niin näytti sähkösanomanauha, ja se osoitti tungoksen myyntipaikan ympärillä olevan suuren ja kauppasopimusten olevan niin kiihkeitten, kiireisten ja sekavien, ettei kukaan varmasti voinut sanoa, mikä hinta sinä päivänä ensimäiseksi oli maksettu. Mutta kun gong-gong soitto oli helähtänyt myrskyn ensimäisen puuskan jälestä, ilmoitettiin julkisesti 25,000 osaketta myydyksi ja hinnan vaihdelleen 140-152. Minä olin mennyt saliin hälinää katsomaan, sillä jo ennen klo kymmentä huudettiin sokerimarkkinoitten alkavan rajusti. Sitäpaitsi tahdoin olla saatavilla, jos Bob sattuisi tarvitsemaan kiireistä apua.
Ennen gong-gongin lyöntihetkeä seisoi kolmesataa miestä ahdettuna myyntipaikan ympärille — miehiä, joilla oli terävät ja päättävät kasvot, tarkkaan napitetut, takit ja rinta pystyssä, varustautuneina ryntäykseen, jonka rinnalla jalkapallohyökkäys on paljasta lasten leikkiä. Joka mies joukossa oli valittu mies, valittu tehtäväänsä. Jok'ainoa heistä tunsi, että kunkin yksilön kyvystä pitää ajatuksensa selvinä, kirkua niin paljon kuin suinkin, ei unohtaa mitään, ei antaa tunkea itseään syrjään, pysytellä niin lähellä joukon keskipistettä kuin mahdollista riippui hänen "pörssikunniansa", ehkä omaisuutensa tai, mikä vielä tärkeämpää, hänen suojattinsa omaisuus. Melkein jokainen heistä oli suorittanut tutkinnon yliopistossa, oli voittanut kannuksensa urheiluissa, tai oli kokenut pörssimies, joka oli saanut paljon ankaramman koulutuksen kuin konsanaan yliopiston urheilukentällä. Kun ennen pörssin avaamista saadaan tietää eräitten osakkeitten suhteen aijottavan "toimia", silloin on säännöllisesti tapana lähettää paraat miehet tuleen. Ja silloin voidaan voittaa tai menettää kokonainen omaisuus minuutissa tai muutamissa sekunneissa. Jonka esim. tänä aamuna oli onnistunut saada 5,000 ensin myydyistä osakkeista, jotka myytiin 140:llä, voi muutamien minuuttien kuluttua kaupata ne 152:lla ja niin muodoin siepata itselleen 60,000 dollarin voiton. Ja se, joka suojatiltaan oli saanut tehtäväkseen myydä 5,000 osaketta heti pörssin avattua, eikä ollut saanut niistä enempää kuin 140, kun hinta jo oli noussut 152:en hänen tehdessään tiliä kaupoistaan, oli surkuteltavassa asemassa. Kauppias, jonka mielestä sokeri oli liian äkkiä kohonnut edellisenä iltana ja joka aamulla oli myynyt 5,000 osaketta etukäteen 140:stä aikoen ostaa niitä halvemmalla ja oli nyt joutunut kiehuvaan pyörteeseen, jossa sokeriosakkeita myytiin 152:sta, eikä voinut siitä suoriutua menettämättä 60,000 dollaria tai, jonka sitten myöhempänä päivällä täytyisi maksaa osakkeista mahdollisesti 162 — se kauppias oli myöskin surkuteltava.
Ei kukaan, joka tänä aamuna tutkivin katsein oli tarkastellut tuota kokoontunutta joukkoa, olisi voinut uskoa, että mies, joka tyynin, päättävin kasvoin, vartalo suorana ja solakkana seisoi ihan tuon suurpelaajain lauman keskipisteessä, tuon lauman, jossa jokainen vartoi gong-gonginlyöntiä syöstäkseen mielipuolten tavoin toistensa kimppuun, ei kukaan olisi voinut uskoa hänen olevan saman arkahermoisen miehen, joka edellisenä iltana niin kiihkeästi oli odottanut tätä hetkeä. Melkein jokainen mies siinä joukossa oli tyyni, mutta Bob Brownley oli tyynin kaikista. Sellainen on laki pörssissä, että vihlokoon sydäntä ja hermoja kuinka kovin hyvänsä, täytyy pörssimiehen säilyttää ryhtinsä kunnes gong-gong-lyönti kajahtaa, ja sitten pitää hänen käyttäytyä kuin häkistä päässyt tiikeri, mikäli ihmisolennolle sellainen käytös on mahdollista. Minä olin ainoa, joka olin selvillä siitä, minkälainen tulivuori hehkui ystäväni rinnassa. Jos joku mua siinä joukossa olisi tämän tiennyt, olisivat Bobin toiveet onnistumisesta olleet samanlaiset kuin kanadalaisen soutajan, joka koettaa suoraan Niagaran poikki päästä Buffaloon. Yhdeksän kymmenesosaa pörssipelin salaisuudesta on siinä, ettei toinen puoli aivoista saa tietää, minkälainen kilpajuoksu on toisessa puolessa, ennenkuin voittavat luvut ja niitä lähinnä seuraavat ovat taululla. Jos yksikin näistä kolmestasadasta miehestä, jotka salamannopeudella älysivät asiain tilan, tai joku heidän kymmenestätuhannesta valppaasta tallirengistään olisi edeltäkäsin arvannut toisen välittäjän ajatukset, olisivat nämät tuulen siivillä tulleet koko joukon tietoon ja nuot kaksisataa yhdeksänkymmentäyhdeksän olisivat gong-gongin kehoittavan lyönnin kuultuaan, karanneet toistensa kurkkuun ja alkaneet sellaisen tappelun hänen ruumiistaan, että hän ennen pitkää olisi kuin korppikotkien raatelema.
Minun siinä seisoessani ympärilleni katsellen kumahtivat äkkiä gong-gongin ensimäiset voimakkaat lyönnit läpi suuren salin. Kaikua ei ollenkaan kuulunut tänä aamuna. Metallin ääni oli tuskin ehtinyt loppuun lausuneeksi komentosanat: "iskekää, pirut", ennenkuin kolmestasadasta kurkusta kajahti ilmoille hurja pörssiulvonta. Ei mitään ääntä luonnossa voi verrata ulvontaan suuressa pörssissä, kun sen jännityksellä odotettu avaushetki lyö. Se täyttää koko salin, jotta seinät ovat haljeta, sillä sen laajuus on hämmästyttävä, sitäpaitsi on sillä omituinen yksilöllisyys terävän "ota minun, jos voit, minulla on sinun", ärsyttävän, melkein hävyttömän "et sinä voi etkä saa tehdä tahtosi mukaan" ja itsetietoisen "jumal'auta, minun täytyy" nostattamana — yksilöllinen äänenpaino, joka käy läpi kaiken ja sekaantuu kimakkoihin riemuhuutoihin ja tappion kärsineen haikeisiin valitushuutoihin, kun pörssimiehet saavat selville voittaneensa tai hävinneensä. Minä eroitin Bobin komean, sointuvan äänen monien muitten joukosta — "40 10,000:sta tai alle sen." Tämä rohkea tarjous löi "bearit" kauhulla ja täytti bullit rajattomilla toiveilla. Taas kuului sama ääni: "45 25,000:sta tai alle sen" ja kolmannen kerran "50 50,000:sta tai alle sen."
[Niitä, jotka koettavat alentaa arvopaperein hintaa, kutsutaan beareiksi (karhut) ja heidän vastustajiaan, jotka koettavat hintoja ylentää, kutsutaan bulleiksi (härät).]
Keinottelijain suuri joukko tulvahti nyt huoneeseen. Hatut rutistettiin, takit revittiin kuin paperi vaan omistajainsa selästä ja vähän väliä kaatua keikahti joku erittäin vimmattu ostaja tai myyjä kumoon lattialle, kun hänen tarjouksiensa hyväksyjät hyökkäsivät kiivaasti häntä kohti. Mutta keskellä tätä hurjaa hälinää kohosi Bobin vartalo suorana ja käskevänä, hänen kasvonsa olivat kylmät ja tunteettomat kuin jäävuori. Viiden minuutin kuluttua oli ihmisjoukko taas tunkeutunut sokeriosakkeitten ympärille, jossa vallitsi tyven sää, seurauksena "tarkastuksesta."
Niistä harvoista eristä, jotka Bob merkitsi taskukirjaansa, ymmärsin hänen tarvinneen ostaa sangen vähän. Tämä merkitsi hänen menettelytapansa vaikuttavan toivottuun suuntaan, ja että hän kohotti hintoja pelkkäin tarjoustensa avulla sekä että minun 50,000 osakettani olivat ostamatta, joka oli sangen edullista niin kauvan kuin hän voi edelleen kohottaa hintoja tai, jos hänen vastustajansa yrittivät niitä alentaa, tukea markkinoita vaikuttavilla määräyksillä.
Mutta yht'äkkiä tyven loppui. Taas kuului Bobin ääni: "153 10,000:sta sokeriosakkeesta tai alle sen." Pelaajat alkoivat taas taistelun elämästä ja kuolemasta, ja viiden minuutin ajan kesti samanlaista näytelmää kuin pörssin avatessakin. Kun hurjaa kauppaa oli kestänyt kymmenen minuuttia, ilmoitettiin kaikuvalla huudolla tarjottavan 160 sokeriosakkeesta. Bob raivasi itselleen tien joukon keskitse ja mennessään minun sivutseni kähisi hän. "Taivaan nimessä, Jim, nyt ne kaikin saivat siipeensä."
Minä palasin konttoriin. Muutaman minuutin perästä harppasi Bob pitkin askelin huoneeni läpi ja meni Beulah Sandsin pieneen kamariin. Hän sulki oven perässään — sitä hän ei ollut koskaan ennen tehnyt. Hetken kuluttua avasi hän sen taas ja kutsui minua sinne sisälle. Hänen silmissään oli merkillinen ilme, seuraus kahden mahtavan tunteen sulautumisesta toisiinsa, toinen oli ilo, toisen nimeä en tiedä, se lienee ollut tuo suloinen tunne, jonka tukahutettu rakkaus, nyt vapautuneena tuskallisesta epävarmuudesta, synnyttää syvissä luonteissa ja, joka tavallisesti puhkeaa esiin kyyneleissä. Mieltä kiinnittävää oli katsella Beulah Sandsia. Nähtävästi oli hänen sangen vaikeata sydämessään selvittää niitä tunteita, jotka Bobin tiedonanto oli herättänyt. Hän näki varman vapautuksen lähenevän niitten voimien vallasta, jotka olivat täyttäneet hänen sielunsa viimeisen kolmen kuukauden aikana, ja kuitenkin oli tämän naisen itsehillitsemiskyky niin suuri, hänen rohkeutensa niin jalo, ettei hän vähintäkään ilmaissut tunteitaan. Hän oli edelleenkin sama tyyni, arvokas nuori tyttö, jonkalaisena hänet olin nähnyt ennenkin.