"Conant on melkein kokonaan täyttänyt kysyntäni. Hänellä näkyy olevan joukottain varastossa", vastasi tämä.

"Osta 50,000 osaketta, 5,000 ja alle sen kerrallaan; jos tästä luvusta jotain puuttuu, anna loppu Bobin huoleksi, kun hän saapuu. Hän on tulossa."

Soitin kiinni ja käännyin miss Sandsin puoleen.

"Nyt ei maksa vaivaa kaunistella, miss Sands", sanoin minä. "Barry Conant on Camermeyerin ja Standard Oilin paras välittäjä. Kun hän on tullut pörssiin, on vaara tekeillä. Hän ei ikinä itse tule tämänlaiseen kahakkaan, jos eivät hänen herransa ole saaliin jäljillä. Bobin ostovoima on lopussa, ja vaikka suoraan sanon teille, etten ikinä keinottele, enkä luota keinotteluun ja nytkin olen tähän hommaan ryhtynyt vaan Bobin ja — teidän tähtenne, niin vannon, etten anna heidän pidellä häntä kuin pesurättiä pörssissä ja pakoitan heidät nielemään ainakin osan pöyhimästään tomusta. Älkää pahastuko minun sekaantumisestani asiaan, miss Sands. Tavallisissa oloissa olisin ottanut huomioon teidän toivomuksenne, mutta lähinnä vaimoani rakastan Bob Brownleytä, ja minulla on kylliksi varoja ollakseni oikeutettu pelaamaan tätä uhkapeliä pörssipapereilla. Jos he tekevät Bobin tuumat tyhjiksi tässä keinottelussa, niin — mutta se ei tapahdu, niin kauvan kuin minä voin sen estää", ja juoksujalkaa lähdin pörssiin.

Sinne tullessani kohtasi minua näky, jota on mahdoton sanoin kuvata. Tämän rinnalla oli aamullinen aivan mitätöntä. Bull-markkinat, olkoot kuinka kiivaat tahansa, ovat aina hiljaiset verrattuna bear-markkinoihin. Niiden muutamain minuuttien aikana, jotka viivyin matkallani pörssiin, oli taistelu alkanut. Useimmat pörssin henkilöistä olivat taajaan sulloutuneet myyntipaikan edessä olevan väliaidan luo. Vaikka kokonaisen kansan onni olisi riippunut minun toimistani, en olisi päässyt tunkeutumaan lähimaillekaan tämän miesjoukon keskelle, joukon, johon pörssikauhu oli iskemäisillään kyntensä. Kerran ennen olin nähnyt ihan samanlaisen näytelmän. Siinä ilmaantui eräs puoli pörssipelimenettelyssä, se puoli, jolloin yksi ainoa mies näkyy saaneen kaikki muut pörssimiehet vastaansa nousemaan. Nyt minä älysin: Bob yksin kaikkia vastassa — hän koettaen hillitä laskevien hintojen esiin syöksyvää tulvaa, toiset päättäen pitää sulkuportit selkoselällään. Hän seisoi selin kaidepuuta vasten — tämä ei ollut sama Bob, jonka olin nähnyt aamulla — ei näkynyt hänessä enää jälkeäkään kylmäverisestä pelaajasta, joka taisi hallita aivonsa, hermonsa ja ruumiinsa. Hattunsa oli hukkunut, kaulus revitty ja roikkui olkapäällä. Takki ja liivit auenneet, jotta valkea paidanrintamus näkyi ja silmänsä paloivat hurjina. Bob ei ollut enään ihmisolento, vaan metsänkuningas, henkihieveriin ajettu, edessään metsästäjä ja tämän koirat puoliympyrässä seisoen, hampaat irvissä, kita ammollaan, verenjanoisina ulvoen. Bobin edessä seisova metsästäjä oli Barry Conant, sangen solakka, lyhytkasvuinen, ihmeen kaunis pienoiskoossa oleva mies, jolla oli viehättävät kasvot, oliivinruskea iho, mustat säihkyvät silmät ja sysimusta tukka; mustien viiksien alta loistivat valkeat hampaat, suu, kun hän saalista vainusi, muistutti suden suuta. Barry Conant oli mieltäkiinnittävä henkilö, siitä ei ollut epäilystäkään, ja hän oli ollut useammassa ja hurjemmassa taistelussa kuin puolitusinaa pörssin kokeneimpia jäseniä yhteensä. Näytelmä oli todellakin katsomisen arvoinen sille, joka oli ottanut tehtäväkseen tarkastella ihmistä eläimeksi muuttuneena.

Vaikka kaikki ympärillä olijat olivat äärimmilleen jännitettyinä, oli Barry Conant niin tyyni kuin olisi hän seissyt kymmenen tynnyrinalan laajuisella niityllä ja kepillään huiskinut pieniä, avuttomia tuhatkaunoja. Passittaa pörssipelaajia ijäisyyteen oli tullut Barry Conantin lempihuvitukseksi. Bob seisoi siinä ja jyrisi voimakkaasti ja painavasti "tarjoon 78 5,000:sta", "77 5,000:sta", "75 5,000:sta", "74 5,000:sta", "73 5,000:sta", "72 5,000:sta", ikäänkuin olisi toivonut äänensä voimalla saattavansa vastustajansa vaikenemaan. Mutta tasaisesti kuten takorautavasara nosti Barry Conant hätäilemättä oikeata kättään, ja hänen selvä, levollinen vastauksensa "myyty" kajahti Bobin jokaisen alennetun tarjouksen jälkeen. Se oli komeata taistelua — toisella puolen kuningas, toisella Richelieu. Vaikka joka puolella näitten kahden kenraalin ympärillä ostettiin ja myytiin, näytti kauppa olevan vaan näitten kahdenkeskistä ottelua. Kaikki tiesivät, että jos tämä keskittyneen nykyaikaisen rahataistelun saatanallinen perikuva kukistaisi Bobin, syntyisi siitä pörssikauhu, ja sokeriosakkeitten hinta laskisi, ties kuinka alhaalle. Mutta jos Bob voisi pakoittaa hänet vaikenemaan tyhjentämällä hänen myyntivoimansa, nousisi niitten hinta nopeasti korkeammalle kuin ennen. Oli yleisesti tunnettua, että Barry Conantin tavallisia määräyksiä suojateiltaan 'Järjestelmän' herroilta oli tällaisissa tapauksissa: "Alenna hinta, maksoi mitä maksoi." Toiselta puolen tiedettiin Randolph & Randolphin tavallisesti seisovan Bobin suuremmanpuoleisten yritysten takana. Ja tämä nähtävästi oli hänen suurimpiaan, ja kaikki ihmiset tiesivät, että Randolph & Randolph harvoin antoi perään kenellekään.

Kun Bob teki tarjouksensa: "72 5,000:sta" ja sai pyytämänsä, huomasin hänen kasvonsa vääristyvän tuskasta, ja minulle selvisi tämän olevan merkkinä siitä, että minun viimeksi määräämäni summa osakkeita pian tulisi ostettua. Minulle selvisi myöskin tämän myyntihomman takana olevan tavallista pirullisemmat vehkeet, ja että Barry Conantille oli annettu määräys rajattomasti ostaa ja tuhota. Näiden viimeksi määrättyjen viidenkymmenentuhannen kera teki koko ostamamme summa sataviisikymmentätuhatta, tuntuva määrä jo Randolph & Randolphillekin, kun on kysymyksessä ostaa papereita, jotka maksoivat 200 dollaria kappale. Minä päätin silloin, että tapahtui mitä tahansa, pitemmälle en enään mene. Samassa äkkäsi Bobin hurja katse minut ja niinä luin hänen silmistään liikuttavan rukouksen, samanlaisen, jonka näemme haavoitetun naarashirven silmissä, kun tämä huomaa rannan olevan liian kaukana ja jää odottamaan takaa-ajavan metsästäjän venettä. Surullisena ilmoitin hänelle kieltävällä liikkeellä, etten tahdo enään jatkaa peliä. Huomatessaan annetun merkin, nosti Bob päänsä pystyyn ja kähisi: "70 10,000:sta." Tiesin silloin hänen jo ostaneen neljäkymmentätuhatta ja nyt tekevän viimeisen epätoivon yrityksen. Barry Conant mahtoi myöskin ymmärtää, mitä tämä tarjous merkitsi. Silmänräpäyksessä kajahti kuin revolverinlaukaus: "Myyty!" Ja kaunismuotoinen pienoiskuva ihmislihasta ja verestä, hermoista ja jänteistä, joka tähän asti oli niin täydellisesti hillinnyt itsensä, ravisti nyt nopeasti kahleet yltänsä ja Barry Conant näyttäytyi oikeassa hahmossaan, sinä paholaisena, jona hän oli saavuttanut maineensa Wall Streetillä. Hänen viisi jalkaa ja viisi tuumaa pitkä vartalonsa näytti kasvavan jättiläismäiseksi. Hänen kätensä turmiota tuottavasti elehtivin sormineen nousivat ja laskivat huimaavassa tahdissa ja läpitunkevalla äänellä hän kirkui: — "5,000 69:llä, 68:lla, 65:llä", "10,000 63:lla", "25,000 60,000." Kaikki pahat henget olivat valloillaan. Joka ainoa mies tässä joukossa näkyi kaupittelevan sokeritrustin osakkeita mihin hintaan tahansa. Ainakin kaksikymmentä heistä näytti halukkaalta myymään niin halvasta kuin mahdollista sen sijaan, että olisivat koettaneet pitää hintaa niin korkealla kuin mahdollista. Nämät olivat kauppiaita, jotka olivat joutuneet kärsimään Bobin aikaansaamasta hinnanylennyksestä.

Bob raukka, kukaan ei häntä enään muistanut! Minuutin kuluttua viimeisestä tarjouksestaan oli hän jo kuin kuollut kukko kukkotaistelun loputtua. Kiihkeät pelaajat pörssissä eivät voi käyttää kuolleita kukkoja, kuvaannollisessa merkityksessä puhuen, enempää kuin meksikolaiset kuoliniskun saaneita lintuja. Taistelun jälkeisenä päivänä, ehkäpä jo samana iltanakin nämät miehet kyllä surkuttelevat Bob raukkaa Delmonicoksella ja klubeissa. Barry Conantkin on surkutteleva häntä oikein sydämestään, ehkä vielä äänekkäämminkin kuin toiset. Mutta taistelun kestäessä — pois rikkaläjältä voitettu lintu, lintu, joka ei osaa itse voittaa! Näin syvän, kauhean tuskan kuvastuvan Bobin kasvoilla, mutta samassa oli hän taas sama Bob Brownley, josta olen aina sanonut hänellä olevan kylliksi rohkeutta ja älyä käyttäytyä kussakin tilaisuudessa kuten pitikin. Kaikkien hämmästykseksi päästi hän pitkän, hurjan ulvonnan, muistuttavan intiaanin sotahuutoa ja jalorotuisen jahtikoiran haukuntaa löytäessään taas oikeat jäljet. Ja niin alkoi hän myydä sokeriosakkeitaan oikealle ja vasemmalle suurissa ja pienissä erissä. Hän tuhosi hinnat, suostui jokaiseen tarjoukseen, jonka Barry Conant teki ja tarjosi itse. Kahdenkymmenen minuutin ajan käyttäytyi hän mielipuolen tavoin, mutta hillitsi sitten itsensä. Sokeri laski nopeasti aina 90:een asti ja kauhu oli täydellisesti päässyt valloilleen, mutta siitä ei Bob nyt välittänyt. Hän tunkeutui joukon läpitse minun luokseni ja sanoi: "Jim, anna anteeksi. Minä olen tuottanut sinulle suuren tappion ja saattanut Beulah Sandsin, hänen isänsä ja itseni täydellisesti perikatoon. Luulen viimeisellä hetkellä menetelleeni ainoan mahdollisuuden mukaan. Minä myin kaikessa kiireessä 150,000 osakettamme ja lievensin siten hiukan tappiotamme. Lähtekäämme konttoriin katsomaan, mitä siellä on." Hän oli omituisen, luonnottoman levollinen tuon sydäntä musertavan, hermoja repivän päivän jälkeen. Minä koetin vakuuttaa hänelle, kuinka suuresti ihailin hänen kylmää harkintaansa ja rohkeuttansa hänen tehdessään koko käännöksen ja turvautuessaan ainoaan jälellä olevaan keinoon; tahdoin sanoa hänelle, että tämä oli vaatinut enemmän todellista urhoollisuutta ja terävä-älyisyyttä kuin kaikki muut hänen toimensa sinä päivänä, mutta hän keskeytti minut.

"Jim, älä puhu minulle. Minun itserakkauteni on tiessään. Tänään olen saanut hyvän opetuksen. Minun suunnitelmani olivat oikeat ja hyvät, mutta narri kun olen, en tullut ajatelleeksi noitten emälurjusten pelaavan väärillä korteilla. Pitihän minun tietää heidän menettelytapansa, minä kuten sinäkin olemme nähneet heidät kymmeniä kertoja teurastustyössään, nähneet heidän musertavan toisten miesten, yhtä hyvien kuin sinäkin ja minä, sydämiä, nähneet heidän ottavan ulos, nylkevän ja paloittelevan nämät sydämet, välinpitämättöminä katsellen niitten tuskaa, jotka olivat näille rakkaat ja heistä riippuvat, mutta en kiinnittänyt siihen huomiotani paljonkaan. Eihän tuo sydän ollut minun, minä pidin sen kaiken peliin kuuluvana ja annoin sen tapahtua. Tänään tiedän, mitä merkitsee olla 'Järjestelmän' pyövelien teurastuspenkillä. Minä tiedän, miltä tuntuu nähdä oman sydämeni ja hänen, jota rakastan, ja sinunkin, Jim, nähdä ne tulevan järjestelmällisesti raadelluiksi ja joutuvan edellisten uhrien joukkoon. Jim, me olemme hyvinkin menettäneet kolme miljoonaa, ja niillä miehillä, joitten kynsiin rahamme ovat joutuneet on niin monta, monta miljoonaa, etteivät koko ijässään ehtisi laskea niitä. Nämät miehet käyttävät rahamme peliin tai kilpa-ajoihin, tuhlaavat ne porttojen kanssa tai tekevät niillä vaimonsa ja tyttärensä, vieläpä lähimmäistensäkin vaimot ja tyttäret pahemmiksi kuin julkiset portot ovatkaan. Nämät miehet eivät, kunnian mittakaavan mukaan mitattuina, ole kyllin arvokkaat polkemaan samaa maata kuin sinä ja tuomari Sands. Heidän maalatut ilolintusensa saastuttavat ilman, jota Beulah Sandsin täytyy hengittää. Olen saanut hyvän opetuksen tänään. Luulin taitavani rahapelin, mutta äkkiä olenkin herännyt huomaamaan sen pimeän tietämättömyyden, jossa hapuilin. Jos eivät nämät ihmiset olisi pelanneet väärillä korteilla, olisin minä vienyt Beulah Sandsin isänsä luo tämän rahojen kanssa, jotka tuo saatanallinen 'Järjestelmä' on häneltä rosvonnut. Ja sitten olisin taluttanut hänet alttarin eteen, ja senjälkeen olisi minulla kenties ollut onnellisin koti ja onnellisin perhe koko maan päällä, ja me olisimme eläneet kuten sukummekin monta polvea ovat eläneet — kuten rehelliset, jumalaapelkäävät, lainkuuliaiset, ihmisystävälliset miehet ja naiset elävät ja kuolleet kuten ihmisen tulee kuolla. Mutta nyt, Jim, näen edessäni synkän, kamalan kuvan. Ei, minä en tahdo tulla raskasmieliseksi, minä tahdon koettaa kaikin voimin syrjäyttää tuon kuvan, mutta kyllä se minua pelottaa, Jim, kyllä se minua pelottaa."

Nyt pysähtyivät vaunut Randolph & Randolphin konttorin edustalle. "Kas tässä on meillä tiedonanto, Jim. Nyt ymmärrän juonen. Heillä olikin sokeri-osakkaitten kokous illalla, vaikka sen piti olla vasta tänään, eivätkä he lisänneetkään osakkeita vaan vähensivät niitä. Maailma saa tietää sen vasta huomenna. Mutta silloin se sitten tuleekin tunnetuksi, tulee se tunnetuksi. He saavat lukea siitä sanomalehtien lihavilla kirjaimilla painetuissa uutisissa — muutamia itsemurhia, muutamia kavalluksia, muutamia vangitsemisia, pari tuntematonta ruumista ruumishuoneessa, muutamia viattomia tyttöjä, joiden isän omaisuus on joutunut lisäämään Camemeyerin ja 'Standard Oilin' jo ennestään lukemattomia kultavarastoja, ja joista nyt on tullut langenneita naisia; muutamia uusia palatseja Viidennen avenyn varrella, muutamia lahjoitettuja kirjastoja yhdistyksille, jotka ovat rakentaneet talonsa kunniallisella tavalla kerätyillä rahoilla. Joku kasku huomiota herättävistä, dollarivallan kuninkaitten ja keisarien tekemistä timanttiostoksista Tiffanyllä ja sitten sanomalehtien etusivuilla muutamia hauskoja juttuja, joissa kerrotaan irstaitten naisten lyöneen ja repineen tukasta toisiaan kilpaillessaan noitten timanttien omistamisesta. 'Järjestelmän' mahtavat taistelijat eivät olleet kuitenkaan varmat, vaikuttaisiko osakkeitten vähennys toivottua tulosta, he eivät tahtoneet kuitenkaan antautua vaaroille alttiiksi, vaan heidän lahjomansa senaattipahanen piti eilen illalla kokouksen, jossa yksimielisesti päätettiin panna sokeri vapaalistalle. Tämän saavat ihmiset lukea huomenna ja sitten ylihuomenna sanotaan luultavasti heille senaattipahasen taas tänä iltana istunnossaan yksimielisesti päättäneen pyyhkiä sokerin pois vapaalistalta. Siihen aikaan ovat nuot kunnianarvoiset valtiomiehet varustautuneet sinun, minun ja Beulah Sandsin myymillä osakkeilla, jotka nuot muutkin raukat, luettuaan sanomalehdet, huomenna kiireesti myyvät."