"Et suinkaan, Jim, eikä Wall Streetkaan käsittäisi, jos sattuisi minua kuulemaan. Mutta sinä ja Wall Street tulette käsittämään tämän muutaman päivän perästä. Nyt minä lähden. Minulla on yhtä ja toista tehtävätä."
Hän sieppasi hattunsa ja jätti minut miettimään sanojensa tarkoitusta.
Seuraavana päivänä ottivat sokeri-"bullit" haltuunsa näyttämön keskustan. Pitkin päivää he sitten nakkelivat osakkeita välissään, ikäänkuin tuhannen osaketta olisi ollut heinätukku 200,000 dollarin sijasta — sillä heti pörssin avattua nousivat ne 200:aan. 'Järjestelmän' joukot pitivät ehdottomasti markkinoita hallussaan. Barry Conant ei väistynyt hetkeksikään sokeriosakkeitten myyntipaikalta ja oli heti valmis tarttumaan hintojen johtoon, kun ne alkoivat kallistella määrätystä suunnastaan. Sähkösanomanauhan tulkitsijoille oli päivänselvää 'Järjestelmän' aikovan kannustaa juoksijoitaan täyteen raviin. Ike Bloomstein, tarkkaan harkitseva vanha konna, joka puhui saksanvoittoisesti ja oli 40 vuoden ajan seurannut jokaista liikettä pörssissä, oli nyt valmis lyömään vetoa kaikki, palatsistaan Viidennen avenyn varrella aina vanhaan olkihattuunsa asti siitä, että kaikki pörssipaperit ja vaihtelut olivat yhtä riippuvaiset keskimäärälaskuista kuin luode ja vuoksi auringosta ja kuusta. Hän huomautti Joe Barnsille, lainausasiaintuntijalle:
"'Cam' ja Öljymiehet ovat rakentaneet ylimääräisen kaidepuun rotanpyydyksen ympärille, sen perästä kun heillä oli kestettävänään taistelu Bob Brownleyta ja Randolphia vastaan. Jos eivät laskuni petä ensi kertaa neljässäkymmenessä vuodessa, saavutetaan tässä loistava ennätys ennen viikon loppua."
"Ajattelen samoin, Ike", vastasi Joe. "Nyt, jos koskaan, pystyvät Barry Conantin terävät hampaat raatelemaan. Sain juuri määräyksen eräältä taholta, alentaa koron vaadittaissa maksettavista arvopaperilainoista neljästä kahteen ja puoleen prosenttiin — yhteensä kymmenen miljoonaa, joka määräys on annettu sokeriosakkeitten hyväksi. Joku tahtoo tehdä lampaille helpoksi hankkia rahoja heidän ostaakseen niin paljon sokeriosakkeita kuin vaan ikinä tahtovat. Jim, sinä ja minä voisimme ansaita hyvät rahat, jos vaan tietäisimme, missä määrässä Barry ja hänen liittolaisensa aikovat korottaa sokeriosakkeitten hintaa kolme- neljäkymmentä pistettä, vai antavatko ehkä niitten laskea 200:sta 150:en, ennenkuin kelkkansa kääntävät. Mitä arvelet?"
"En ymmärrä, vaikka olen heitä pitänyt silmällä kaiken päivää. Kyllä he ovat jo latoneet lampaat riviin ja ovat valmiit keritsemään, mille taholle hinnat kääntynevätkin. Koskaan en ole nähnyt parempaa tulvaa markkinoilla. Barryn käytöksestä päättäen päivän kuluessa voisi luulla heidän aikovan nostaa sokerin hintaa huomiseen puolipäivään saakka, ja se voi nousta kahteensataan kolmeenkymmeneen tai kahteensataan viiteenkymmeneen. Mutta pari merkkiä viittaa toiseen suuntaan. Ensiksikin, että sokerivaunuissa jo on kieltämättä suurin lasti meheviä, lihavia porsaita, mitä konsanaan on esikaupungeista kuljetettu. Charley Bates sanoo, että jos hänen Washingtonista saamansa sähkösanomat olisivat olleet ensimäiset viestintuojat kapitoliumista tällä viikolla, olisi hän luullut nimihuudon senaatissa, kongressissa tai ministeristöissä olevan kysymyksessä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että 'Cam' ei laske näitä lihavia keinottelijoita asiasta pelkällä rahalla, mikäli hänestä riippuu, ja hänellähän ovat ohjakset käsissään."
"Olet oikeassa, Ike. Jos minä johtaisin tätä teurastusta, en luulisi nostavani hintaa paljon yli 200:n, sillä silloin voisi käydä niin, että toiset joutuisivat kiusaukseen hyökätä saaliin kimppuun ja vetäytyisivät pois pelistä. Mutta vaarallista on tietää, mitä 'Cam' ja nuot nelisilmäiset lurjukset 26 Broadwaylla hommailevat."
"Niin, ja näetkös, Joe, sitten on vielä eräs asia, joka saattaa minut räpyttämään silmiäni ajatellessani hinnan nousevan yli 200:n. Huomenna on perjantai 13 päivä."
"Todellakin, Joe, se meidän myöskin pitää ottaa huomioon, eikä ole ainoatakaan miestä pörssissä tai 'Kadulla', joka ei sitä hoksaisi. Perjantai 13 päivä voisi olla vahingollinen parhaillekin bullmarkkinoille. Sinä ja minä, Ike, tiedämme sen, ja sen on myöskin kokemus osoittanut, mutta tässä täytyy huomata vielä yksi seikka: ei yksikään mies pörssissä tiedä paremmin kuin Barry Conant, mitä perjantai 13 päivä merkitsee. Hän on osannut sen kääntää suojatteinsa eduksi monta kertaa. Barryhän ei ole koko päivänä syönyt mitään pelosta, että ruoka voisi mennä väärään kurkkuun. Hän ei ole jättänyt myyntipaikkaa hetkeksikään. Suoraan sanoen, Ike, tämä sotaretki on minun mielestäni liian monimutkainen. Minä en viitsi sitä enään pohtia, vaan lähden tavallisiin toimiini."
"Samat sanat, Joe. Kuule, Joe, huomasitko Bob Brownleyta tänään? Hän pysytteli lakkaamatta joukon sivulla, ikäänkuin joku olisi varastanut hänen kravattineulansa, ja hän pitäisi vaarilla, koska varas menisi ohi antaakseen tälle korvatillikan. Hän ei ole tehnyt ainoatakaan tarjousta tänään ja kuitenkin pysytteli hän sitkeästi paikallaan. Minä pidin silmällä häntä, sillä minä luulen, että hänellä oli takin hiassa jotain, joka pölyäisi, jos hän sattuisi pudottamaan sen. Luulen Barryn ajatelleen samoin. Bob ei päästänyt häntä näkyvistään eikä Bob itse ole tehnyt tänään ainoatakaan kauppaa. Nyt suljetaan jo muutaman minuutin kuluttua, mutta tuollahan Barry onkin taas keskellä joukkoa ja nyt hän on saanut hinnan nousemaan kahteensataan."