"Mr Randolph, en suinkaan minä voi pettää isääni. Vaikka hänen henkensä olisi kysymyksessä, en voisi hänelle valehdella. Mahdotonta. Isäni inhoo valhetta. Hän pitää valehtelijaa alhaisimpana kaikista luoduista olennoista. Kun tulen kotiin isäni luo, sanoo hän minulle: 'Kerro nyt, mitä olet tehnyt'. Minä näen hänen seisovan edessäni kahden valkean pilarin välissä puistokäytävän päässä. Minä kuulen hänen sanovan hiljaa ja rauhallisesti: 'Tervetullut, Beulah, tyttäreni. Äitisi odottaa sinua ylhäällä huoneessaan. Mene kaikin mokomin heti hänen luokseen.' Sitten kuljettaa hän minua ympäri istutusmaita näytelläkseen ne minulle eikä anna minun sanoa sanaakaan raha-asioistamme ennenkuin päivällisen jälestä, jolloin naapurit ovat poistuneet, sillä ei kukaan Sands palaa matkoilta, ilman että hänet erityisellä tavalla lausutaan tervetulleeksi. Kun olen toivottanut hyvää yötä äidille ja sisarelle, ja hän on vetänyt pienen keinutuolini suuren nojatuolinsa eteen kirjastossa, ja kun vihdoinkin olen sytyttänyt hänen sikaarinsa, katsoo hän suoraan silmiini ja sanoo: 'Tyttäreni, puhu, mitä olet tehnyt!' Minä voisin yhtä hyvin syöstä tikarin hänen rintaansa kuin salata häneltä jotain. Ei, mr Randolph, pelastus ei ole enään mahdollista muulla tavoin kuin käyttämällä nämät 30,000 dollaria kunniallisilla keinoilla voittaakseen takaisin, mitä Wall Street on isältäni varastanut. Tätäkään ei omatuntomme täysin hyväksy — mutta kaikki muu on mahdotonta. Jos tästä ei apua lähde, silloin isäni ja me kaikin saamme kantaa Reinhartin tunnottoman menettelyn seuraukset."
Bob oli tarkkaan kuunnellut virkkaamatta mitään, ennenkuin tyttö oli lakannut puhumasta. Silloin sanoi hän: "Minusta tuntuu siltä kuin saisivat markkinat piankin meille otollisen käänteen." Huomasimme molemmat hänellä taas olevan uusia tuumia tekeillä.
Sitten saimme tietää Beulahin samana iltana kirjoittaneen isälleen pitkän kirjeen, jossa kertoi, kuinka meidän oli käynyt — että hänellä kyllä oli ollut toiveita kahden miljoonan voitosta yrityksistään, mutta ne olivatkin menneet myttyyn, ja tulevaisuus näytti synkältä. Hän pyysi isäänsä valmistautumaan onnettomuuden varalta ja lupasi, jos ei ennen 1 päivää joulukuuta muutosta asioitten tilassa tapahdu, tulla kotiin ollakseen hänen luonaan iskun sattuessa. Hän pyysi isäänsä valmistaumaan kestämään onnettomuutensa kuten Sandsien arvo vaatii, ja vakuutti hänelle joka tapauksessa voivansa ansaita kylliksi pitääkseen köyhyyden loitolla talosta. Tuomari Sandsin piti saada tämä kirje parin päivän perästä, perjantaina 13 p. marraskuuta. Jumalani, kuinka hyvin muistan tämän päivämäärän! Se on merkitty aivoihini kuin poltinraudalla.
Keskustelun päätyttyä pyysin Bobia luokseni päivälliselle, jotta saisimme yhdessä perinpohjin harkita, olisiko vielä pelastus mahdollinen.
"Ei, Jim, tänä iltana täytyy minun toimia, sitä ei voi enään siirtää tuonnemmaksi. Hintaluettelo-ehdotus on tänään julkaistu, ja äskettäin on saatu tietää sokeritrustin johtajan päättäneen laskea liikkeelle suuren joukon ylimääräisiä osakkeita. Asia on saanut käänteen, jota jo ennustin, ja tänään nousevat paperit hinnassa. Väitetään niistä pyydettävän 200 huomenna, ja 'Katu' ennustaa niitten kymmenessä päivässä nousevan 250:en. Barry Conant on ostanut kaiken päivää, ja sanomalehdet ilmoittavat Camemeyerin ja 'Standart Oilin' voittaneen kaksikymmentä miljoonaa. Ne sanovat Washingtonin suur'pelaajien, kongressimiesten, senaattorien ja ministeristön jäsenien lähettiläittensä ja tappelukukkojen kautta aikaansaaneen suurta hävitystä. Melkein kaikki ovat he hyötyneet keikauksesta, paitsi minä, Beulah Sands ja yleisö. Yleisö saa kärsiä kuten tavallisesti, sillä sitä varten käytetään kaksiteräistä kirvestä. Se on myynyt osakkeensa ja sen täytyy vuosittain maksaa miljoonia enemmän sokerista kuin sen olisi tarvinnut, jos laki olisi laadittu sen etua silmällä pitäen. Jim, päivänselvää on, että Amerikan kansa on auttamattomasti noitten 'Järjestelmän' pyövelien käsissä aivan kuin elettäisiin sulttaanin valtakunnassa, jossa muutamat etuoikeutetut murhaajat saavat tappaa ja ryöstää mielinmäärin. Jim Randolph, sinä tunnet tämän dollaripelin. Tiedät, kuinka sitä johdetaan ja tunnet miehiä, jotka johtavat sitä. Sano minulle, ansaitsevatko Wall Street ja sen sydämiä ja sieluja tuhoavat pyövelit kunniallisten ihmisten sääliä?"
"Minä en ymmärrä sinua, Bob. Mitä sinä tarkoitat?"
"Tässä ei ole kysymys siitä. Minä kysyn, pitäisikö sinun mielestäsi kunniallisen miehen tietäessään keinon Wall Streetin kukistamiseen sen omassa pelissä, pitäisikö hänen silloin epäillä iskeä — epäillä siveellisten tai omantunnon syitten tähden? Sinä näet, mitä Barry Conant voi saada aikaan tuona päivänä ainoastaan seisomalla pörssisalissa ja jaksamalla aukoa suutaan kauvemmin kuin minä. Näit hänen voivan myydä sokeriosakkeita niin halvalla, että minun täytyi luopua 150,000 osakkeestamme kahdeksaa tai kymmentä miljoonaa vähemmällä kuin olisimme niistä saaneet, jos olisimme voineet pitää ne tähän päivään saakka. Tämän rosvojuonen perusteella ansaitsevat hänen suojattinsa, 'Järjestelmän' miehet noin viisi tai seitsemän miljoonaa."
"Sitä minä en myönnä, Bob. Tiedän Barry Conantin voineen tehdä tämän, koska hänellä oli enemmän rahoja käytettävänään kuin sinulla."
"Uskotko sinä sen, Jim? Niin sinä luulet, mutta minä sanon sinulle, että rahoilla ei ollut mitään vaikutusta asian lopulliseen päätökseen. Mikään muu ei siihen vaikuttanut kuin pirullinen järjestelmä, viekkaus ja juonittelu, joille koko pörssipeli perustuu. Tässä, Jim, yksi ainoa mies aukoi suutaan ja huusi käheitä sanoja. Siitä hetkestä, jolloin Barry Conant ilmestyi joukkoomme hamaan poislähtöönsä asti, jolloin me olimme joutuneet häviölle, ei hän käyttänyt ainoatakaan senttiä, enkä minäkään. Hän vaan sanoi 'myyty' useammin ja kauvemmin kuin minä sanoin 'ostan'. Mahdollisesti oli hänellä rahojakin varalta, mahdollisesti myöskin ainoastaan hermoja. Jumala yksin sen tietää, sillä kun Conant oli lopettanut myyntinsä, voi hän 90:stä ostaa takaisin minulle 175:stä myymänsä 50,000 osaketta, jotka murtivat minun voimani. Jim, jos sinä päivänä olisin tiennyt niin paljon kuin tiedän nyt, olisin seisonut siellä siksi kun itse helvetti olisi jäätynyt tai Barry Conant lähtenyt. Sitten olisin pannut hänet ostamaan ne takaisin 280:stä tai 2,080 ja minä olisin kärventänyt hänet ja kaikki hänen Camemeyer- ja 'Standard Oil'-suojattinsa ja pusertanut heiltä heidän joka-ainoan rikoksentahraaman dollarinsa."
"Mitä ihmettä sinä tarkoitat, Bob? Tuo kaikki on hepreaa minulle. Minä en käsitä sinun puheestasi yhtään mitään."