Ja niin tuli neljäs vuosipäivä pörssikauhuineen, joka näytti uhkaavan entistä turmiollisemmalla hävityksellä. Hän kieltäytyi kerrassaan kuulemasta minun pyyntöäni ja sanoi minulle aikovansa viedä tahtonsa perille, vaikka itse Randolph & Randolphiakin perikato uhkaisi. Pörssissä tiedettiin minun olevan ainoan, jota Bob vähänkin totteli hulluuden puuskauksissaan, pörssin jäsenet huomasivat valppailla silmillään minun yritykseni koettaa taivuttaa häntä luopumaan tuumistaan. Kun hänen kiivaat liikkeensä ja kova äänensä — sillä hän oli viinin ja peli-innon kiihottamana eikä välittänyt salata aikomuksiaan — kun siis liikkeensä ja äänensä ilmaisivat, etten voinut saada häntä taipumaan, hyökkäsivät kaikki välittäjät myyntipaikoille päästäkseen osakkeistaan, ennenkuin Bob saapuisi. Mutta äkkiä, ja käännettyäni lohduttomana hänelle selkäni, pälkähti päähäni valoisa ajatus. Asema oli epätoivoinen. Olin hullun kanssa tekemisissä ja katsoin olevani oikeutettu yrittämään viimeistä keinoa. Juoksin takaisin hänen luokseen. "Bob, jää hyvästi!" kuiskasin hänen korvaansa. "Jää hyvästi! Kymmenen minuutin perästä saat kuulla Jim Randolphin katkaisseen kurkkunsa." Hän horjahti ikäänkuin olisi saanut puukonpiston, löi otsaansa jotta kajahti ja — hänen hurjissa silmissään näkyi värähtävän pelko.
"Odota, Jim, Jumalan tähden, älä sano niin, Minun kalkkini on jo muutenkin täpö täynnä. Älä sano, että saan vielä senkin rikoksen tunnolleni." Hän mietti hetkisen. "Minä en tiedä, Jim, tarkoitatko sitä, mitä sanot, mutta minä en voi sitä mahdollisuutta ajatella, en vaikka koko maailman rahat olisivat kysymyksessä — en edes kostaakseni. Odota täällä, Jim." Hän huusi välittäjiään, ja useita niitä juoksi hänen luokseen joka taholta huonetta. Hän lähetti ne takaisin väkijoukkoon kiiruhtaen itse amalgaamiosakkeitten myyntipaikalle. Pelastus oli siksi päiväksi taattu.
Hetkisen kuluttua palasi hän luokseni. "Jim, minun täytyy puhua kanssasi", sanoi hän. "Tule mukaani konttoriini." Sinne päästyämme väänsi hän oven lukkoon ja asettui eteeni. Hänen suuret silmänsä katselivat kiinteästi omiini. Opintoaikoinamme olin aina katsellessani niitten ruskeaan syvyyteen näkevinäni, kuten taikavoiman loihtimina, onnellisesti päättyvien haltijatarsatujen sankarit ja sankarittaret, aivankuin lapsi luulee näkevänsä loihdittuja olentoja joululieden loimussa. Mutta tänään ei suinkaan ollut ilahduttavaa katsella Bobin suurien silmien syvyyteen.
"Jim, sinä pelotit minua hirveästi", sammalsi hän. "Älä tee sitä toista kertaa — minulla ei ole paljoa jäljellä, jota varten eläisin. Tietysti tunnen vähän hellyyttä äitiäni, Frediä ja sisariani kohtaan. Mutta sinua kohtaan tunnen rakkautta, jonka ainoastaan rakkaus Beulahiin voittaisi, jos olisin saanut hänet sellaisena kuin hän ennen oli. Ajatus, että olen tuhonnut elämäsi ja kaikki, mitä sinulla sitä varten on, katkaisisi viimeisenkin säikeen, jolla elämässä riipun. Eloni on kiirastuli. Beulah on vaan alituisesti läsnäoleva kiroukseni — haamu, joka repelee sydäntäni ja sieluani, toisena hetkenä kiihdyttää kostonhimoani kärsimiensä vääryyksien tähden, toisena hetkenä jähmettää minut omantunnontuskilla, koska en vielä ole kostanut hänen puolestaan. Jos ei Beulahia olisi minulla, voisin kenties ajan pitkään unohtaa tämän kaiken; ehkä voisin keksiä jonkun suunnitelman auttaakseni ihmisraukkoja, joiden elämän köyhyys tekee sietämättömäksi ja niillä miljoonilla, jotka olen vetänyt tuon helvetin alimmasta pohjukasta, saisin toimeen jotain hyvää, joka edes antaisi rauhan sielulleni; mutta se on mahdotonta nyt, kun Beulah Sands elävältä kuolleena on alituisesti silmäini edessä, ja tuo helvetillinen koneisto surisee aivoissani ja laulaa lakkaamatta: 'Kosta hänen puolestaan ja hänen isänsä puolesta, itsesikin puolesta kosta!' Mahdotonta on luopua siitä. Minun täytyy kostaa. Minun täytyy seisauttaa tämä koneisto, joka vuosittain musertaa useampia amerikalaisia sydämiä ja sieluja kuin koko maailman muut rahankiristäjät yhteensä. Ja samassa suhteessa kuin tekoni tuonnemmaksi siirrän, kasvaa minun kostonhimoni. Jim, älä luule minun tietämättäni muuttuneen syvyydenhengeksi. Kun myöhempinä aikoina olen joskus katsahtanut peiliin, olen kauhistunut. Ajatellessani, mikä olin silloin, kun isäsi otti meidät kuulustelulle konttoriin ja asetti meidät tähän sydäntäkutistavaan ja sieluakovettavaan ammattiin, ja mikä nyt olen, täytyy minun turvautua konjakin apuun, jotta en tulisi hulluksi. Ymmärrät, mitä minulle merkitsee sanoa tätä kaikkea, minulle, joka olen alkanut urani ylpeänä kuten Brownleyt ainakin; mutta niin se on, Jim. Äskettäin eräänä iltana menin kotiin, sieluani jähmetti muistellessani menneitä aikoja, konjakki poltti aivojani ja minä päätin tehdä lopun kaikesta. Otin revolverini ja herätin Beulahin. Mutta kun sanoin hänelle, 'nyt tappaa Bob Beulahin ja itsensä', nauroi hän niin iloisesti ja lapsellisesti, taputti käsiään ja sanoi: 'Bob on niin kiltti, Bob leikkii Beulahin kanssa', ja minä tulin ajatelleeksi, että Reinhart roisto ja muut 'Järjestelmän' paholaiset saisivat jäädä esteettömästi jatkamaan työtänsä enkä voinutkaan tehdä sitä. Minun täytyy kostaa; minun täytyy rikki ruhjoa tuo sydämiä musertava koneisto. Sitten voin lähteä ja ottaa Beulahin muassani. Olkaamme siis siitä asiasta selvillä, Jim, kerta kaikkiaan."
Omantunnonvaivat ja muut miettimiset olivat nyt tiessään ja Bob oli taas raivoisa intiaani. "Minä hävitän tuon lisähelvetin jonakuna päivänä ja se tapahtuu sinä päivänä, jolloin ensi kerralla käyn asiaan käsiksi. Älä puhu minulle, älä ymmärrä minua väärin. Tänään sinä estit minua. Minä en tiedä, oliko uhkauksesi täyttä totta, enkä minä siitä nyt väiltäkään. Ei tee mitään, vaikka keskeytinkin työni, sillä 'Järjestelmän' koneisto on aina löydettävissä. Se ei menetä mitään perkeleellisyydestään, ei mitään tuhoavasta taidostaan jauhaa murskaksi sydämiä, päinvastoin sinä tiedät vauhdin lisääntyvän päivä päivältä sen käynnissä ollessa. Nyt sanon sinulle, Jim Randolph, että sinun on järjestettävä omasi ja toiminimen asiat siten, ettei sinulle tapahdu mitään vahinkoa, kun ensi kerralla menen tuohon rotankoloon, sillä sieltä ulos tultuani ovat New-Yorkin arvopaperipörssi ja 'Järjestelmä' saaneet selkärankansa katkaistuksi. Niin, ja minä revin sydämenkin heidän rinnastaan. Ei kukaan heistä enään koskaan kykene ryöstämään Amerikan kansalta sen voimakkaita miehiä ja jaloja naisia ja antamaan heille korvaukseksi loppumatonta tuskaa. Minä olen täysin rehellinen sinua kohtaan, Jim; viimeisen kerran minä tästä asiasta puhun. Tästälähin on sinulla yhtä suuri vaara kuin toisillakin, jotka ovat tekemisissä tuon kirotun laitoksen kanssa. Kun ensi kerralla isken, ei säästetä ketään. Minä aijon tuhota 'Kadun' ja viattomat saavat kärsiä syyllisten kera, jos heillä sattuu olemaan osakkeita siinä pelissä.
"Minun valtani, Jim, on rajaton; ei mikään voi masentaa sitä. Minä en aijo sen tarkemmin selitellä sinulle. Olet nähnyt minut työssä. Sinun täytyy tietää voimani olevan suuremman 'Järjestelmän' voimaa, ja sinä, minä ja 'Katu' olemme aina tienneet 'Järjestelmän' olevan hallitusta mahtavamman. Se on mahtavampi kuin tuomioistuimet, lakiasäätävät kokoukset, kongressi ja Yhdysvaltain presidentti yhteensä, se hallitsee rajattomasti sitä perustusta, jolla se lepää — kansakunnan rahoja. Mutta minun valtani on suurempi, tuhat, jopa miljoona kertaa suurempi kuin heidän. Jim, väitetään minun ansainneen rahoja enemmän kuin yksikään mies koko maailmassa. Väitetään minun omistavan viisisataa miljoonaa dollaria, mutta niillä hölmöillä ei ole minun vehkeeni selvillä. He vaan tietävät minun hankkineen viisisataa miljoonaa julkisilla otteluillani, joista he ovat olleet tilaisuudessa tehdä laskujaan. Mutta minä sanon sinulle, että olen voittanut vielä enemmän salaisilla toimillani. Minun lähettilääni ovat olleet rahoillani varustettuina jokaisessa yrityksessä, jokaisessa varkaudessa, minkä 'Järjestelmä' on näyttämölle asettanut. Koko maailma päivitteli ja kauhistui, kun Carnegie, seppä Pittsburgista, sieppasi itselleen kolmensadan miljoonan saaliin tuolla terästempulla — niin, minä kutsun sen saaliiksi, Jim. Älä rypistä otsaasi, ikäänkuin aikoisit ruveta torumaan minua sopimattomain lausetapojeni tähden. Minä olen oppinut kutsumaan sitä peliä, jolla me huvittelemme, oikealla nimellään. Se ei ole liikeyritys, jonka tuloksena on ansaittu voitto, se on konnantöitten suunnittelua, jonka tarkoituksena on saalis ja ryöstö.
"Minä vetäydyin takaisin, kun teräs loikkasi 105:stä 50:en ja 50:stä 8:an eikä kukaan tiennyt minun voittaneen siinä dollariakaan. Sinä ja 'Katu' luitte viime vuonna joka aamu arveluita, keitä ne olisivat, jotka olivat kohmanneet sadat miljoonat hinnanlaskussa itselleen. Sanomalehdet ja pörssitiedonannot olivat tietävinään toisinaan sen olleen Standard Oilin, joskus taas Morganin, sitten Frickin, Schwabin, Gatesin ja niin mentiin luettelo ulkoa alusta loppuun. Tietysti ei kukaan kieltäynyt tästä kunniasta; oli hyvin tärkeätä näille maantieritareille saada maailman silmissä hankituksi miljoonia, vaikkeivät olisi nähneet vilaustakaan rahoista. Dick Turpin ja Jonathan Wild eivät olisi voineet olla enemmän mielissään tullessaan syytetyiksi toisten maantierosvojen tekemistä rohkeista väkivallantöistä kuin nämät nykyaikaiset rosvot, silloin kun heidän luultiin tehneen ne sydämettömät työt, joihin heillä ei ollut mitään osaa. Mutta, Jim, minä se olin, joka myin Pennsylvania-osakkeita jokaikinen aamu kautta vuoden, jona aikana sanomalehdistö selitteli myyntiä seuraavin sanoin: 'Cassat kukistaa Gouldin lennätinlankapylväät. Gould ja ukko Rockefeller myyvät Pennsylvania-osakkeita kostaakseen.' Jim Randolph, tänä päivänä on minulla biljoona dollareja, ei Rockefellerin ja Carnegien tavoin, vaan todellinen biljoona. Vaikka ei minulla olisi muutakaan mahtia kuin huomispäivänä vaatia saada tämä biljoona rahassa, riittäisi sekin tuhoamaan koko rahamaailman ennen iltaa. Sinä, Jim, saat kernaasti ottaa niin paljon kuin tahdot tästä summasta, ja mitä enemmän otat, sitä onnellisemmaksi teet minut, mutta kun tästä lähtein isken, älä silloin koeta hillitä minua, sillä se ei kuitenkaan hyödyttäisi mitään."
Vähän sen jälkeen matkusti Bob Euroopaan Beulahin kanssa. Eräs etevä saksalainen aivotaudin tuntija oli antanut parantumisen toiveita — kuuden kuukauden oleskelu hänen parantolassaan Berliinissä riittäisi Beulahille järkensä takaisin saamiseen. He palasivat takaisin elokuussa. Matka oli aivan hyödytön. Näin heti Bobin olevan saman rajattoman epätoivon vallassa olevan miehen kuin lähtiessäänkin, toivottomamman, onnettomammankin ehkä kuin varoittaessaan minua ja ilmoittaessaan minulle päätöksensä.
Bobin lähtiessä Euroopaan hengähti koko "Katu" helpotuksesta, ja kun aika kului eikä hänen levottomuutta herättävää vaikutustaan ollut huomattavissa markkinoilla, alkoi "Järjestelmä" taas samota eteenpäin myöhästyneine toimenpiteineen. Aika oli tullut, sopiva paulojen virittämiseen mitä vahingollisimmiksi suunniteltujen osakekeinottelujen hyväksi. Koko maailmalle oli annettu tiedoksi Tom Reinhartin, nykyään kahdensadan miljoonan omistajan, aikovan yhdistää omat ja monien muitten yritykset yhdeksi ainoaksi jättiläistrustiksi, jonka pääoma nousisi kahteentoista biljoonaan. Hänen Union- ja Southern Pacific-rautatiensä, hiilensä, Etelävaltio-ratansa ynnä höyrylaivayhtiönsä, lyijy-, rauta- ja kuparikaivoksensa yhdistettäisiin teräs-, veturi-, kaasu- y.m. yrityksiin, joiden omistajina olivat hän ja "Standard Oil". Trustista piti muodostua suunnattoman laaja-alainen yhtiö, jonka vertaista eivät rohkeimmatkaan liikemiehet vielä olleet edes uneksineet. "Järjestelmän" pankit samoinkuin trusti- ja vakuutusyhtiötkin yli koko maan olivat kauvan valmistauneet tätä varten keskittämällä maan rahavarat tämän trustin eduksi. Sanomalehdissä ja uutistoimistoissa hoettiin Reinhartin ja hänen salaliittonsa ostaneen miljoonia yritykseen kuuluvien eri liikkeitten osakkeita, ja yleisesti tunnettua oli, että näistä hommista onnellisesti suoriuduttuaan, lähentelisi Reinhartin omaisuus biljoonaa. Lokakuun 1 p:nä jaettiin Anti-People-trusti, jonka pääoma oli 12,000,000,000 dollaria, 120,000,000 osakkeeseen, merkittyinä listoille New-Yorkin, Lontoon ja Bostonin arvopaperipörsseissä sekä Saksan ja Ranskan pörsseissä ja kauppaa näillä osakkeilla alettiin heti käydä kiihkeällä vauhdilla. Ilmoitus, että yksi biljoona kahdestatoista oli varattu markkinoilla olevain osakkeitten turvaamista ja niillä keinottelua varten, oli niin yleisesti tehty tunnetuksi, ettei pahinkaan hurjapää rohjennut myydä etukäteen.
Oli päivän selvää osakepeliin osaaottavalle maailmalle, että tästä tulisi "Järjestelmän" suuri kepponen, ja sen toimeenpantua heräisi kansa äkkiä tietoisuuteen siitä, että sen säästöt olivat sijoitetut yhdistettyihin amerikalaisiin teollisuusyrityksiin, joiden arvot olivat kovin liioiteltuja, että muutamat harvat pitivät käsissään todelliset rahat, ja että kansan jokaista yritystä saada määrätä ja tarkastaa tätä uutta ryöstöjärjestelmää kohtaisi tappio — ei "Järjestelmää" vaan kansaa.