Ylihallitus piti kokoustaan johtokunnan huoneessa. Bob syöksähti kursailematta sisään.
"Sana vaan, hyvät herrat", huusi hän. "Minulla on suurempi joukko kauppoja tekeillä sekä ostoja että myyntejä kuin kellään muulla pörssin jäsenellä. Ennenkuin hallitus päättää sulkea pelastaakseen 'Kadun', esitän ratkaistavaksi seuraavaa: Jos pörssi lakkauttaa kaupanteon kolmeksikymmeneksi minuutiksi ja sallii minun puhua salissa jäsenille, sitoudun minä ostamaan osakkeita kautta koko salin, kunnes ne ovat nousseet vähintäin puolet laskemastaan määrästä, mahdollisesti kohonneet entisiin hintoihinsa. Minä ostan siksi kun olen tehnyt lopun biljoonaan nousevan omaisuuteni viimeisestä satadollarisesta. Tämä tekee kai sulkemisen tarpeettomaksi. Tiedän tämän olevan sangen tavattoman pyynnön, mutta herrat ovatkin joutuneet mitä eriskummallisimpaan asemaan, merkillisimpään arvopaperipörssin historiassa. Jos tiedonannot salissa pitävät paikkansa, on jo yli kahdensadan pankin ja trustiyhtiön kautta koko maan kukistunut ja uusia romahduksia tulee tiedoksi joka hetki. Puolet tämän pörssin sekä Bostonin ja Philadelphian pörssien jäsenistä ovat maksukyvyttömiä ja ovat jo sulkeneet liikkeensä tai sulkevat ne ennen kello kolmea, ja pörssipaperein arvonvähennys taitaa nousta yli viidentoista biljoonan. Jos ei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä ennen sulkemista, pääsee sama kauhu valloilleen huomispäivänä jokaisessa Euroopan pörssissä."
Johtokunta päätti heti esittää ehdotuksen koko hallinnolle. Seuraavassa tuokiossa paukahti puheenjohtajan vasara ja salissa vallitsi haudanhiljaisuus. Kaikkien katseet olivat kiinnitetyt puheenjohtajaan. Joka mies tässä suuressa joukossa tiesi, että nyt kuulemastaan riippuisi ainakin tällä hetkellä ei ainoastaan Wall Streetin vaan kansakunnankin, ehkäpä koko sivistyneen maailman onni ja menestys. Puheenjohtaja sanoi:
"New-Yorkin arvopaperipörssin jäsenet! Ylihallitus on antanut tehtäväkseni ilmoittaa, että mr Robert Brownley on pyytänyt kaupantekojen keskeyttämistä puoleksi tunniksi saadakseen puhua teille. Jos tähän pyyntöön suostutaan, selittää mr Brownley kaupan jälleen alotettua aikovansa ostaa niin suuren määrän osakkeita, jotta kaikkien käynnissä olevien hinnat tulevat kohoamaan puolet laskemastaan, mahdollisesti niinkin korkealle kuin ne olivat ennen alentumistaan. Hän sitoutuu ostamaan koko omaisuudellaan eli biljoonalla dollarilla. Minä ehdotan äänestystä mr Brownleyn pyynnön johdosta. Kaikki, jotka puolustavat sitä, sanovat 'niin'."
Kautta salin kajahti "niin", jotta seinät tärisivät.
"Kaikki, jotka hylkäävät sen, sanovat 'ei'."
Kuolonhiljaisuus vallitsi.
"Mr Brownley tekee hyvin ja tulee puhumaan tältä korokkeelta, ja sekunnilleen puolen tunnin kuluttua paukahtaa vasara, ja pörssi alottaa toimintansa jälleen."
Bob Brownley nousi puheenjohtajan jättämälle paikalle. Ahdinko huoneessa kasvoi minuutti minuutilta. Sähkölennättimet levittivät jo tietoja tästä tavattomasta kohtauksesta kaikille välitystoimistoille, huomattaville liikkeille ja pankeille yli koko maan, ja muutamain minuuttien kuluttua tiedettäisiin se jo Euroopan pääkaupungeissakin. Sellaista kuulijakuntaa ei historia tiedä kertoa ennen olleen kellään. Sen muodosti koko sivistynyt maailma. Pörssiä ympäröiviltä kaduilta — Wall Streetilta, Broad Streetilta ja New Streetilta kuului jo väkijoukon kumea kohu. Ennenkuin sähkölennätin ehtisi ilmoittaa pörssin toiminnan uudelleen alkaneen, olisivat joukot kasvaneet jo satoihin tuhansiin, sillä koko rahamiesten alue oli kiehunut ja kuohunut jo yli tunnin ajan.
Tällä kertaa voitiin todella Bobiin sovittaa tuo useasti väärin käytetty lausetapa: "hän oli sopiva osaansa." Kun Robert Brownley nosti päänsä ja rintansa pystyyn ja mitteli katseillaan näitä miehiä, joista hän oli loukannut monia, joista useat olivat saaneet tarttua kerjäläissauvaan hänen tähtensä, joita hän oli kiduttanut jokaista, oli hän kuin eläinten kuningas, kuin leijona, äskettäin vangittu aarniometsässä, ja nyt juuri päässyt häkistään vapauteen. Uhka, ihastus, halveksiminen ja sääli kuvastuivat yhtaikaa hänen ilmeessään ja liikkeissään, mutta yli kaiken kuulti tuo kirkas itseensä luottamus, tuo "Tässä seison minä, yksi kaikkia vastaan", joka pani vilunväreet karmimaan pitkin selkäpiitäni.